Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Aarrelöydöstä syntyi historiallinen romaani

Kirjailija Seppo Saraspää työskenteli aikoinaan Helsingissä ja Kemijärvellä rikos- ja eräpoliisina, kunnes kolmekymmentä vuotta sitten rakensi mökin Inariin ja alkoi kirjoittaa kirjoja. Syntyi muun muassa eräkirjoja, dekkareita ja romaaneja. Häntä pidetään eräkirjallisuuden uudistajana, sillä erästelyn lisäksi mies kantaa repussa metsään koko muunkin elämänsä, joka luo syvyyttä miehisenä pidettyyn kirjallisuuden lajiin. Viimeksi Saraspäältä ilmestyi muhkea, 1100-luvulle sijoittuva historiallinen romaani Kaulahopeiden taru. 73-vuotias kirjailija itse ei haluaisi nimetä sitä pääteokseksi, vaan ehkä jonkinlaiseksi yhteenvedoksi kaikesta kirjoittamastaan. Tarina lähti kasvamaan siitä hetkestä kesällä 2003, jolloin Saraspää löysi neljä lähes tuhat vuotta vanhaa hopeakäätyä Inarijärven rantamilta Nanguniemestä. Ne oli huolellisesti kätketty kivenkoloon tuohen päälle. Löytö sai aikanaan paljon huomiota. Hyvin säilyneet käädyt ovat nykyisin nähtävillä Inarin saamelaismuseo Siidassa. Saraspää alkoi tutkia myöhäisrautakautta, jolloin kristinusko oli vasta tuloillaan idästä pohjolaan. Puuhun naulattu jumala ja vanhat uskomukset kohtasivat miekat kalisten. Kirjan alku kuvaa tuolle ajalle tyypillistä miehen kunniaa: ”Tapoin ensimmäisen miehen Kamastjärrön kahakan jälkiselvittelyssä. Olin nähnyt vasta kuusitoista kevättä.” Saraspää synkronoi fiktiivisen tarinan sopimaan isoihin historian käänteisiin. Tuloksena on viidensadan sivun verran kiehtovaa kerrontaa neljän hopeakäädyn päätymisestä ja unohtumisesta Inarijärven rantakivikkoon. Seppo Saraspää , Kaulahopeiden taru, Karisto 2019