Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mieluinen lahja joulupukilta

Joulupukki toi minulle kovan paketin. Sain kirjan, johon voin tallentaa elämäni vauvasta muoriin ja kuvittaa sitä piirroksin ja valokuvin. Isoäiti, kerro minulle -kirjan sain lapsenlapseltani. Aloin täyttää osiota lapsuus. Sain vastattua yhden sivun kysymyksiin, kun jo lähdin lentoon. Turvallista lentämistä, pieni hiilijalanjälki. Ajatukset lensivät nopeammin, kuin ehdin kirjoittaa. Hylkäsin kynän ja annoin itselleni luvan lähteä sivupoluille. Silmät kiinni kuljin lapsuuteni maisemissa ja tunsin riemua ja vapautta joskin myös haikeutta. Kun aikoinaan kerroin omille lapsilleni, heidän ollessaan pieniä, omasta lapsuudestani, he totesivat: – Sinulla on ollut paljon kivempaa kuin meillä. Se pani ajattelemaan. Täyttäessäni nyt lapsuusosiota, ymmärsin jotain mitä se voisi olla. Oliko se vapaus? Me lapset pienessä kyläyhteisössä saimme vapaasti olla ja mennä. Meitä ei paimennettu eikä turhia kieltoja annettu. Me pidimme itse huolta toinen toisistamme. Isot ja pienet leikkivät keskenään. ”Meitä ei paimennettu eikä turhia kieltoja annettu.” Toinen seikka oli luottamus. Vanhemmat tiesivät, että lapsiin voi luottaa. Riittää kun iltasaduiksi luettiin Grimmin satuja ja Jöröjukkaa. No ei nyt sentään. Isoäiti-kirjaa selatessa päätin hypätä helpompiin osioihin, sillä tavoin helpompiin, että syrjäpolkuja olisi vähemmän. Mitä vielä, teini-ikää muistellessa tuli jopa harhapolkuja mieleen. No, minulla on oikeus sivuuttaa ikävät asiat, mutta mikä se semmoinen mummi olisi. Päätin olla rehellinen. Olisiko kirjan antaja huomannut, että mummin muisti oli heikkenemässä, kun tällaisen urakan eteen minut toimitti? Varmaan on näinkin, ja ainakin nimet ovat hukassa. Parhaat kohdat jätän viimeiseksi. Ne, joissa kerron, mitä teimme lapsenlapsieni kanssa yhdessä. Ne ovat mahtavia muistoja. Takapihan kansainvälisissä jumppakisoissa, joissa neiti 6 vee teki vanha runkopatja alustanaan hurjia sarjoja ja upeita loppuojennuksia, eivät unohdu. Itse hän edusti jokaista maata. Minun piti selostaa kisat ja antaa pisteitä. Vähän oli vaikeuksia nimissä, joita hän kilpailijoille keksi. Veljensä kanssa he olivat sellaisia sadunkertojia, että mummi jäi kirkkaasti kolmanneksi. Kirjaa täyttäessä joutuu käsittelemään itseään syvemmältä kuin uskaltaa. Toivottavasti en niissä osioissa uppoa huiman lapsuuden alkulennon jälkeen. Kirjoittaja on keuruulainen senioriopettaja.