Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lintukato seuraa hyönteiskatoa

Jokin aika sitten uutisoitiin laajasti lintujen vähenemisestä. Myös uhanalaisten lajien selvityksessä yksi hälyttävimpiä muutoksia oli lintujen uhanalaistuminen. Samaan aikaan on ollut esillä, että hyönteiset vähenevät. Pölyttäjäkato on huolestuttava ihmisten ravinnonsaannin kannalta, mutta muukin hyönteiskato on hälyttävää etenkin lintujen kannalta. Kun ei ole ruokaa, ei ole hyönteissyöjälintujakaan – ja poikasena melkein kaikkien pikkulintujen poikaset tarvitsevat hyönteisiä. Olen omassa pikku kuplassani yrittänyt vaikuttaa lintujen hyvinvointiin. Helpoin keino lienee linnunpönttöjen laitto ja talviruokinta. Ne toimivat kaikkialla. Mutta kesällä ravintona ei saisi tarjoilla auringonkukkaa yms. talvisapuskaa, sillä poikaset tarvitsevat monipuolisempaa hyönteisravintoa. Yksipuolisella ruualla käy kuten nakkikioskin ympäriltä sapuskansa hankkiville ns. pullavariksille; siipisulkiin jää vaaleita laikkuja ja pahimmillaan sulat alikehittyvät niin, että poikanen jää lentokyvyttömäksi. Muutama tämän kesän ilonaihe on löytynyt pihan lintumaailmasta. Ensiksikin räystäspääsky tuli ensi kertaa pesimään talon päätyyn. Pääskysten kato on ollut niin vakava, että en kauheasti elätellyt toiveita räystäspääskyn paluusta, vaikka haarapääskyjä pihapiirissä pesiikin vuosittain 2-3 paria. Mutta nyt siis rättärikin! Pääskyset pyydystävät itselleen ja poikasilleen ravinnoksi lentäviä hyönteisiä. Pääskyskato johtuu suurelta osin maaseudun, eli lähinnä karjatalouden alasajosta. Kun pieniä karjatiloja ei enää juuri ole, ei ole pääskysiäkään. Meillä parikymmentä lammasta ja muutama naapurin kesä-hieho näyttivät riittämään räystäspääskyn paluuseen. Tietysti pääskyilläkin pitää olla myös pesäalustat odottamassa. Keltavästäräkki on toinen erittäin pahoin vähentynyt peltojen ja soiden laji, joka palasi pesintää yrittämään lammaslaitumellemme. Muuttavia keltaväiskejä pyöri pihalla pitkin kevättä. Lopulta paikalle jäi pari ja viikkoa myöhemmin toinen hävisi – siis painui hautomaan. Yritys oli hyvä, mutta ilmeisesti pesintä kuitenkin epäonnistui, sillä poikasia ei ole näkynyt. Ehkä jo ensi vuonna onnistuu. Tavallinen västäräkki puolestaan ruokkii jo toista poikuettaan aitan päädyssä. Edellisen poikueen nuoriso ratsastaa hiehojen selässä ja pyörii lampaiden vanavedessä aivan kuin matonokkelit Afrikassa. Laiduneläinten ympärillä on aina kärpäsiä ja niiden jaloista pakenee muuta heinikon vilistäjää, eli ruokaa linnuille on saatavilla. Västäräkit ja pääskyset näyttävät suoraan sen, mistä maaseudun peruslintujen kato johtuu. Siellä pesitään missä ruokaa, eli hyönteisiä on. Tietysti myös laidunniityt toimivat samalla kukkaniittyinä. Kun eläimiä ei ole liikaa, eikä niittyjä kynnetä tai kylvetä, ehtii moni kasvilaji kukkia ja siementää. Ja kun on paljon kasvilajeja, on myös enemmän eri kasveja syöviä hyönteisiä ja muita pikkuötököitä. Niitty monipuolistuu vuosi vuodelta. Tänä vuonna on ensimmäistä kesää käytössä myös lehtipuuvaltainen metsälaidun. Nyt siellä laulaa vielä viimeisiä vetojaan mustapääkerttu. Saa nähdä joko siellä ensi kesänä on uusia lintulajeja pesimässä? Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija.