Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Liikkeen äkkipysäys

Tuli äkkipysäys juuri, kun sain katsottua Areenassa olevan hienon sarjan "Verta, hikeä ja t-paitoja". Käsittääkseni sarja oli tarkoitettu keskustelun herättäjäksi, mutta liian vähän siitä on puhuttu. Se oli tärkeä ohjelma, mutta sen jälkeen tuli tämä koronapysäkki. Sarjassa neljä nuorta, muotitietoista aikuista, lennätettiin Myanmariin, entiseen Burmaan, näkemään ja työssä kokeilemaan, miten pintamuoti valmistuu. He aloittivat puuvillan poimimisella ,ja sarja päättyi kierrätyskeskukseen, jossa he torakoita vilisevältä hihnalta lajittelivat muovipulloja ja muuta kierrätettävää. Oli hienoa nähdä, miten nämä nuoret kehittyivät sarjan mittaan oikeudenmukaisuudessa, työhön tarttumisessa, ihmisten kunnioittamisessa, tasa-arvon vaatimisessa, luonnon huomioon ottamisessa – koko ihmisyydessään. ”Mitä suurempi paperipaketti, sitä suurempi turvan tunne.” Ja kuin sarjan kruunuksi tuli tämä koronakuuri, vieläpä seitsenkymppisen karanteenilla vahvistettuna. Samaa asiaa molemmat ilmiöt koskettavat: ihmiskunnan kohtuutonta kulutusta, yhteisen maapallomme rajoja. Liikkumista. Ehkä tarvitsemme ilmastonmuutostakin kovemman koulun ennen kuin pystymme rajoittamaan matkustamistamme ja iloitsemaan pienistä arkisista asioista. Puhtaasta pyykistä, pääsiäiskaktuksen nupuista, siskolle soittamisesta, rauhallisista viikoista ja yhteiskunnan toimintakyvystä. On pakko nähdä selvästi, että itse on vain pikku muurahainen, jos sitäkään, ja luonto on todellinen, suuri hallitsija. Koronakoulu on ehtinyt jo nyt opettaa, että esimerkiksi Kiinan saastunut ilmanlaatu puhdistuu, kun tehtaat ja autot pysähtyvät. Siinä meille miettimistä! Olemme tulleet huolellisemmiksi myös hygienian suhteen. Käsien kunnolliseen pesuun kulkee verkossa riimejä ja laulunpätkiä. Muun muassa Hämä-hämä-häkki on sopivan mittainen. Ja wc-paperin hamstraamisen psykologiaa on ihmetelty. Se saattaa olla tyhjien hyllyjen some-vaikutusta, mutta se on myös oikea pieni teko epävarmuuden keskellä. Mitä suurempi paperipaketti, sitä suurempi turvan tunne. Kriisi on paljastanut paljon hienoja, toimivia yhteiskunnan rakenteita, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä: terveydenhoito, kouluruokailu, liikenne, kirjastot, opetus, lasten päivähoito, kansalaisopistojen harrastustoiminta, museot, konsertit. Mutta tärkeintä ja arvokkainta ovat toiset ihmiset –ilman turvaetäisyyttä. Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija ja mummo.