Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Pelasta pörriäiset ja mummut

Sananvapaus ja -valta on mielenkiintoinen käsite. Paikallislehdessä pääkirjoitus lienee painavin, kolumni sitten seuraava. Molempia olen kirjoitellut – myös Suur-Keuruuseen. Journalistikollegani Roosa Maskosen viimeisimmän, hienon "tytöttely"-kolumnin aihe liittyy löyhästi tähän mummujenkin vähättelyyn, jota myös on liikkeellä. Kun tulin henkilökohtaisesti nimeltä mainituksi lehden toiseksi "painavimmassa" osiossa eli Osmo Kärkkäisen kolumnissa, niin tuntuu kieltämättä vähän otetultakin olla niin syviä vesiä sekoittamassa. Toivoisin kuitenkin, että kirjoittaja nimeäisi samoin itsensä lisäksi myös ”osan niistä muista rantaväylillä liikkujista", joiden mielestä kivirinne on kaunis, lähes taideteos. Omasta mielestäni olen käyttänyt sananvapautta vain omien mielipiteideni allekirjoittamiseen. Kolmivuotias voisi antaa parhaan vastauksen siihen, kumpi on mukavampi kulkea ja kauniimpi katsella; vihreä nurmikko vai harmaa, terävä kivirinne. Luonnon tuhoaminen ei voi mielestäni koskaan olla kunnioitettavaa taidetta. Kaupungin maisemoijat voisivat vaikkapa nimettömästi kommentoida, mikä on kivirinteen jatkomaisemointiajatus sekä Kurkiniemen puiden kaatojen ja maaston savelle vetämisen tarkoitus. En halua ajatella, että mieluummin käytetään entistä kaupunginjohtajaa äänitorvena kuin tullaan itse esiin, ja siksi en edes sano niin. Kurkiniemen rantatie on joka tapauksessa järkyttävässä kunnossa, eikä anna suojaa minkään ikäisille kulkijoille. Kuntoportaatkin lienee tarkoitettu vain nuorille ja terveille. Kaikkia puuttoman maiseman kannattajia kehotan lähtemään helteellä kolmen kilon puntit jaloissa taivaltamaan vaikkapa Pappilanniemen tai Kurkiniemen rinteen kävelytietä silloin, kun oikein paahtaa. Ymmärrätte ehkä sitten paremmin meitä ikäihmisiä. Seiponrannan kohdalla muuten paahtaa aina ja joka suunnasta. Keuruu on ehkä lapsiperheiden paratiisi. Ikäihmisten paratiisi se ei minusta tunnu enää olevan. Hassu juttu vain on se, että ainoat, joilla on mielenkiintoa Keuruulle muuttaa, ovat kaltaiseni paluumuuttomummut ja -papat. Ja joillakin heistä – vaan ei minulla – olisi varaa ostaa jopa niitä asuntoja, joita jatkuvasti markkinoidaan ja rakennetaan pian lisää. Pappilanniemen rankatielle saatiin pari penkkiä, kiitos. Hienoa, jos tekstarini auttoi, tai keppikansan puolesta otti sitten yhteyttä joku muukin. Ilmastonmuutos on tosiasia ja tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä olisi syytä pitää kiinni jokaikisestä puusta, mitä Keuruulla kasvaa – samoin aluskasvillisuuden pienilmastosta. Ne pörriäiset kun eivät valitse, onko se mahtimiehen vai eläkemummun omenapuu, joka jää pölyttämättä. Eeva Jyrinki, ikikeuruulainen