Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Poikkirata resiinarallia varten?

Säännöllisen sitkeästi ilmestyy Suur-Keuruun mielipidepalstalle artikkeleita ajatuksista, joiden mukaan Haapamäki-Pori rata olisi kunnostettava liikenteen uudelleen aloittamiseksi. Ihmetyttää, eivätkö artikkeleiden laatijat seuraa historian kirjojen ohella muuta, mitä maailmassa tapahtuu? Tuntuu siltä, että edelleen eletään siinä uskossa, että Venäjän transitoliikenne elättää maamme satamia ja logistiikkayhtiöitä, kuten 90-luvun parhaina vuosina uutisoinnista ehkä pystyi päättelemään. Venäjä on kehittänyt omaa satamaverkostoaan voimakkaasti sitten 90-luvun. Ust-Lugan Itämeren suurin rahtisatama valmistui Pietarin alueelle 2014. Satama on samalla koko Venäjän toiseksi suurin rahtisatama. Viimeisimpänä uutisoitiin syyskuussa 2019, että Primorskiin (Koivisto) on suunnitteilla olemassa olevan öljysataman viereen jo Venäjän kuudes suursatama Suomenlahden alueella. Tämän sataman kapasiteetti tulisi olemaan viisinkertainen Helsingin satamien liikennemääriin verrattuna. Oli väistämätöntä jo 90-luvulla, että itänaapurimme oli pakko alkaa kehittää satamaverkostoaan talousjärjestelmän muututtua. Tuohon aikaan satamien kapasiteettipulan vuoksi oli etenkin tuontia hoidettava naapurimaiden nykyaikaisten satamien, kuten esimerkiksi Kotka/Haminan tai Hangon kautta. Suomen länsirannikon satamien kautta kulki venäläistä transitovientiä viime vuonna enää lähinnä rautapellettiä Kokkolan sekä kivihiiltä Porin satamien kautta. VR Radan intressissä tuskin on lähteä rakentamaan jo olemassa olevien reittien rinnalle uusia ratoja; ei kuulosta kovin uskottavalta, että kaksinkertainen rataverkko tuplaisi vientitransiton. Tuontitransitoliikenteessä Kotka/Hamina ja Hanko erottuvat vielä tilastoissa. On oletettavaa, että tämä asema tulee varmuudella horjumaan Primorskin uuden sataman valmistuttua. On hyvä, että Suomessa parannetaan ratoja, mutta panokset on laitettava olemassa olevan rataverkon kehittämiseen. Kaiken tämän pohjalla tulee olla kuitenkin riittävän mittava materiaalivirta pitkällä aikavälillä. Jyrki Mantere