Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Pottunokkanen könsikäs

Menneinä vuosikymmeninä kouluopetuksessa keskityttiin – täysin aiheellisesti ja kirjallisen ilmaisun takia- puhtaan äidinkielen viljelyyn. Viime aikoina ovat murteet ja niiden vaaliminen saaneet yhä enemmän huomiota. On perustettu muun muassa Savon kielen seura ja Jalmari Nortamo - seura. Yleisin toteamushan on se, että kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla. Todellisen kulttuurityön teki rautalampilainen opettaja Matti Lehmonen , joka käänsi Kalevalan savon kielelle. Aloitussanoissa Lehmonen toteaa: – Pitkään piässä on kytennä, aekoja ajukopassa, laettoo laalut uuteen uskoon, savon kielelle somalle, sukulaesten suosimalle, tutun kansan taetamalle. Muun muassa jouluevankeliumikin on käännetty savon kielelle. Kuopiolainen kotiseutuneuvos ja Savon murteen erikoistuntija Unto Eskelinen puntaroi Savo 1000 vuotta julkaisussa mikä on savolainen: – Tämä on mehtäläinen, kömpelöolonen pottunokkanen könsikäs. Rohvetta se on korvessa tämä mies, ihan vuan pelekällä piäsä iliveellä. Sillon ohtoo ja sillon syväntä. Yleisin tietoisuus savolaisista piirtyy lukemattomista savolaisvitseistä. Olen joillakin Eläkeliiton retkillä kertonut tämän könsikkään matkasta Kuopiosta Helsinkiin. Kun ukko saapasteli rautatieasemalle, ja kyseli savolaiselta konduktööriltä: – Kummassakos piässä junoo on se ravintolavaanu? – Etupieässä takapiässä. -No onkos siellä takapiässä junnoo tilloo?-On siellä tilloo, muttei siell oo junnoo. vastasi konnari. Ukko löysi paikkansa junassa ja vastapäätä istunut hieno rouva huokaili: – Hui, kun täällä vetää. – Pittää kae sen vetteekki ei sitä muuten piästä Helsinkii. Matka onnistui ja ukko purkautui junasta laiturille. Pitkätukkanen nuorimies seisoskeli edessä ja savolainen kyseli: – Mittää paljon se kello on tähän aekaa? Nuorimies täräytti kunnon iskun ukon leukaan, joka puisteli päätään ja totesi: – Olpa helevin hyvä , kun en kysynnä tuntia aekasemmin. Savolaisukko töllisteli sitten pääkaupungin elämää Mannerheimintiellä. Hieno herra talutti koiraa, utelias savolainen alkoi kysellä: – Mittää rotua se on tuo herran koera? – Se on aasin ja savolaisen sekasikiö. – No katohha, sehän on sitte sukua meille molemmille, heitti savolaisukko viimeisen kommentin.