Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Seurakunnilla vastuuttomia metsänhakkuusuunnitelmia Keski-Suomessa

MIELIPIDE Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, mutta paikallisten seurakuntien toimet osoittavat päinvastaista. Keskisuomalaiset seurakunnat suunnittelevat hakkuita useisiin yli 100-vuotiaisiin metsiin, esimerkiksi Keuruun Koipimäessä, Saarijärven Löytänänrannassa ja Laukaan Kuusaassa, huolimatta näiden alueiden osoitetuista luontoarvoista. Metso-suojelussa maanomistaja saisi alueista täyden korvauksen, mistä huolimatta seurakunnissa on päädytty ennemmin avohakkuisiin. Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan kristityllä on vastuu ympäristöstä. Seurakunnat omistavat usein runsaasti luontoarvoiltaan arvokkaita metsiä, jolloin ne ovat erityisen tärkeässä asemassa alati vähenevien vanhojen metsien suojelussa. Tässä asiassa seurakunnilla olisi mahdollisuus olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa luonnon ja ympäristön hyvinvointi ymmärretään ihmiskunnan olemassaolon kannalta välttämättömäksi. Metsien käsittelyn intensiteetti Suomessa on ollut vuosikymmenten ajan luonnon sietokyvyn kannalta kestämätön, ja tästä johtuvaa metsälajien sukupuuttovelkaa maksetaan vielä pitkään. Vuonna 2019 julkaistu Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 20 19 kertoo samaa. Uhanalaisten lajien määrä jatkaa lisääntymistään, ja tärkein yksittäinen syy uhanalaistumiskehitykselle ovat metsä- elinympäristöissä tapahtuneet muutokset. Lisäksi viime vuosina rajusti lisääntyneet talousmetsien hakkuut ovat Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan pienentäneet Suomen metsien hiilivarastoja merkittävästi. Kirkko on kartoittamassa seurakuntien omistamien maiden tilaa ja arvoa hiilinieluina vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämän jälkeen on tarkoitus laatia suunnitelma ja suositus, jonka avulla seurakuntien metsiä voidaan hoitaa kokonaiskestävästi ja hiilivarastoja kasvattaen. Tässä tilanteessa seurakuntien vanhojen metsien hakkuut vaikuttavat vähintäänkin epäilyttäviltä, ikään kuin paikallistasolla olisi kiire suorittaa hakkuut oman mielensä mukaan ennen valtakunnallisten suositusten julkaisua. Ymmärrämme, että tilanne ei ole näissä seurakunnissa helppo tulojen vähentyessä ja kulujen kasvaessa. Kuitenkin kun avohakkuiden vaihtoehtona olisi taloudellisesti yhtä kannattava Metso-suojelu, on seurakuntien päätöksiä vaikea hyväksyä. Vastakkain ovat lopulta talous- hyötyjen saavuttaminen lyhyellä tähtäimellä ja elämän suojeleminen vuosisadoiksi eteenpäin. Vastuussa vanhojen metsien hakkuusuunnitelmista ovat seurakuntien lisäksi myös Metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt, joiden kanssa hakkuiden käytännön suunnittelu ja toteutus on tehty. Nyt, jos koskaan, on viimeinen hetki säilyttää hakkuilta säästyneet vanhat metsäalueet ja alueiden mukana metsien arvokkaat lajit ja ilmastonmuutosta hillitsevä hiilivarasto. Vetoamme keskisuomalaisiin seurakuntiin, ettei vanhoja, luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäkohteita tuhottaisi, vaan alueet myytäisiin mieluummin Metso-suojeluun. Vetoamme myös näiden seurakuntien jäseniin, jotta he veisivät tätä viestiä eteenpäin seurakuntiensa päättävissä asemissa oleville henkilöille. Sari Jussila, puheenjohtaja Titta Makkonen, toiminnanjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry