Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Piilokirjoitusta

Virolainen kirjailija Jaan Kross , jonka syntymästä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta, kirjoitti bolševikkien miehittämässä Virossa historiallisia romaaneja. Muinaiseen Viroon sijoittuvat tapahtumat voi nähdä myös kuvauksena Neuvosto-Virosta. Tosin pelkästään näin lukemalla Krossin kirjat latistuisivat. Krossin ensimmäiseen suomennokseen ’ Keisarin hullu’ liitetyssä kirjailijan esittelyssä kerrotaan, kuinka ”Kross oleskeli 1948-50 Neuvostoliiton itäosissa”. Näitä vankileiri- ja karkotusvuosia Kross on sittemmin kuvannut esimerkiksi muistelmissaan. Kyllä Suomessa tuolloinkin tiedettiin Neuvostoliiton karkotuksista, vankileireistä ja teloituksista, 1970- ja 1980-luvulla vain välteltiin niiden mainitsemista. Monet osasivat silti lukea piilokirjoitusta ja muuntaa sievistelevän ”oleskella” muotoon ”oli karkotettuna”. Pidemmälle piilokirjoittamisessa menivät tietenkin neuvostoliittolaiset itse. Vuonna 1967 julkaistiin suomeksi teos nimeltä ”Neuvostoliitto – aakkosellinen tietokirja” . Lueskelen sitä ajoittain tietyn surullisen masokismin hetkinä. Otavan alkusanoissa todetaan muun muassa: ”Köyhälistön diktatuurin ja kommunistisen maailmanvallankumouksen voittokulun aate sävyttävät teoksen artikkeleita.” Puistattavana esimerkkinä tästä voittokulun aatteesta voi poimia vaikkapa hakusanan Felix Dzeržinski : ”Dzeržinski oli esimerkillinen ammattivallankumouksellinen kommunisti, päättäväinen taistelussa vallankumouksen vihollisia vastaan. Dzeržinskin suurimpia ansioita oli, että hänen toimestaan 1921 perustettiin komissio kansalaissodan 1918-20 aikana vanhempansa ja kotinsa menettäneiden lasten elämän parantamiseksi. Jo 1922 sadat tuhannet lapset oli sijoitettu lastenkoteihin ja työkommuuneihin.” Historia muistaa Dzeržinskin ennen kaikkea lokakuun vallankumouksen jälkeen perustetun turvallisuuspoliisin Tšekan päällikkönä ja Venäjän punaisen terrorin johtajana, kymmenien tuhansien ihmisten vangitsijana ja teloittajana. Dzeržinski siis tuotti ne Venäjän orvot, jotka sijoitettiin lastenkoteihin ja pakkotyöhön työkommuuneihin. Kirjoitettiinko tuo teksti todella uskottelemaan lukijoille, että Rauta-Felix oli hyväntekijä, lastenkodin eikä terrorilaitoksen perustaja? Vai oliko se mustaa mustempaa huumoria, josta kaikki osasivat lukea rivienvälisen viestin? Mikä on näiden kirjoittajien oma mielikuva toiminnastaan? Onko se syvää toivottomuutta: tämä painajainen jatkuu pysyvästi, samantekevää, mitä teen? Vai onko piilokirjoittaminen uhkapeliä, jossa kokeillaan, mikä kaikki rivien väliin kätketty menee sensuurin ymmärtämättä läpi? Tai jos sensori vain teeskentelee tyhmää ja päästää piilotekstin läpi, jolloin kirjoittaja voi olla vaarassa itsekin. ”Mikä on kirjoittajien oma mielikuva toiminnastaan?”