Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Meistäkö uusi kukkaiskansa?

Tämä kummallinen kevät ja kesä on kirvoittanut positiivisen ilmiön, kiinnostuksen luontoon, sen kasveihin ja eläimiin. Ihan kuin katsoisimme suuremmin silmin ja ihastusta huokuen näkisimme ympäristömme uudella tavalla. Sosiaalinen media ei täytykään kavereiden ulkomaan kuvista, vaan ihanista kotimaan luontokuvista. Olen saanut useita kukkakuvahaasteita ja laittanut haasteita eteenpäin. Heti kun tulee tuntematon kasvi, täytyy ottaa selvää joko lähettäjältä tai googlettaa mikä se on. Näin kertyy uutta lajintuntemusta. Keuruu vanhoissa kuvissa ja tarinoissa –facebook-ryhmässä ilmestyi kuva lehtileikkeestä, joka oli Jussi Rainion kirjoittama muistokirjoitus maisteri Lyyli Jalosesta . Tämäpä herätti ryhmäläisissä valtavan muisteluketjun Lyylin persoonan vaikutuksesta itse kuhunkin. Minä sain kasvintuntemus- kiinnostukseni Lyyliltä. Herbaarioon piti kerätä kasveja ja tunnistaa niitä sekä opetella latinankielisiä nimiä. Sitten ne tentittiin Lyylin kotona. Se, että kasvit piti kerätä juurineen, tuotti prässäysvaiheessa ongelmia. Ajattele nyt voikukanjuurta, paksu kuin mikä. Joillakin oli oikein tehdaspuristimet, minulla sanomalehdet, lauta ja tiiliskivet. Lyylin taulutyöskentely oli erikoinen. Selin meihin hän piirsi kätensä suojassa jotakin, ja ennen kuin kukaan ehti nähdä mitään, hän jo pyyhki kädellään piirroksen ja hihitti salaperäisesti. Biologian kokeessa sitten myöhemmissä opinnoissani piti piirtää voikukka. Näin, kuinka kaverit alkoivat piirtää koko mykeröä, mutta minäpä muistin, että Lyyli piirsi yhden kukan mykerön lukuisista kukista. Sen verran vilautettua piirrosta ehdin nähdä. Tuolla tiedolla sain pisteitä ja maineen kasvintuntijana Lyylin ansiosta. Minulla on syntymäpäiväkirja, johon sain Lyylin nimikirjoituksen. Hän kirjoitti L. Linnea Jalonen . - Pidän enemmän tuosta Linnea nimestä, hän sanoi nauraen. Siitä lähtien lempikukkani on ollut vanamo, Linnea borealis. Luulen, että koronan ansiosta viherpeukalo aktivoitui monilla sellaisillakin, jotka vähät välittivät kukista aikaisemmin. Ja pörriäisiä haluaa pelastaa jokainen. Tuntuu, että luonto on kaikin keinoin halunnut pelastaa meidät. Pihlaisen Jouko ansaitsee erityiskiitoksen luontoraportoinneistaan. Täytyykin lähteä Manniskylän kukkaniittyä katsomaan Joukon kirjoituksen innoittamana. ”Taidankin lähteä Manniskylän kukkaniittyä katsomaan.”