Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Körö, körö vai tipe, tipe, tap ?

Hei! Tiesitkö, että aikaisin jouluvaloja ripustelevat ihmiset ovat onnellisempia kuin muut? Joko sinulla on? – Ei ole ja olen onneton. – Häh, tein laatikot pakkaseen ja ajattelin tehdä myös jotain uutta ja eksoottista. Joko sinä olet aloittanut? – En ole. En ole jouluihminen. – Mitä, et ole jouluihminen? Minä olen. Puolet kaapeista olen jo käynyt läpi ja patterinvälit ja sälekaihtimet putsannut. Eilen olin kaupungissa ja ostin melkein kaikki joululahjat. Oletko sinä jo hankkinut? – En, muuten, etkö Keuruulta löytänyt ostettavaa? – No, minä kun niin hullaannun tavarataloissa ja nautin törsäämisestä. Mites sinä? – En nauti. Keskustelua jatkui vaikka kuinka pitkään ja tunsin itseni täysin kelvottomaksi ihmiseksi. Kotona mietin, mistä tuo haluttomuuteni joulun valmisteluun johtuu? Eräs syy on varmasti se, että työelämässäni paine kohdistui aina koulun loppuun. Omaa joulua ei ehtinyt tai jaksanut ajatella, sillä joulunalus koulussa oli askarteluineen, ohjelmaharjoitteluineen, kokeineen ja adventteineen aika moista menoa ja siihen väliin vielä itsenäisyysjuhlat järjestelyineen. Koin silloin olevani koulujouluihminen. Vain muutama päivä jäi aikaa oman joulun valmisteluun ja silloin olin jo niin väsynyt, että kaikki tuntui raskaalta. Aina se joulu kuitenkin tuli ja oli ihana. ”Koin silloin olevani koulujouluihminen.” Entäs ne joulujuhlat, voiko pitää kirkossa vai muualla? Lukuisat juhlat kokeneena molempi parempi. Keuruun keskustassa päädyttiin vuorotteluun alakoulussa, koska omat salit olivat liian pieniä. Yläkoulu antoi tilat joka toinen vuosi ja kirkko joka toinen. Ohjelmien harjoittelu paikan päällä vaikeutui. Se oli melkoista rustailua pienten kanssa puolin ja toisin. Mutta kirkko oli kaunis valoineen ja kynttilöineen. Tunnelma oli harras, mutta se oli kuitenkin joulujuhla, ei jumalanpalvelus. Ohjelma laadittiin sen mukaan, kummassa oli vuoro joulujuhla pitää. Enkeli taivaan 10. säkeistö laulettiin seisaaltaan molemmissa. Ja mikä parasta, yleisön määrää ei tarvinnut rajoittaa. Ymmärrän, että ongelma on eri mittakaavassa paikkakunnilla, missä saattaa olla viittäkin eri uskontokuntaa edustavia lapsia ja uskonnottomat lisäksi. Yksi puute kirkkojuhlassa oli. Miesopettajien irrottelua juhlan lopussa ei nähty. Monet vanhemmat tulivat juhliin vain nähdäkseen nuo hulvattomat ” gangsterit”. Nykyään he taitavat esiintyä vain kevätjuhlissa. Kirjoittaja on keuruulainen senioriopettaja.