Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Toimitus on lukenut: Menneisyyden varjot saavat pojan puuttumaan äitinsä viimeisiin hetkiin

Juuriltaan kemiläinen toimittaja ja kirjailija Jouko Heikura käsittelee romaanissaan Lahja äidilleni syöpään kuolevan Mary Stonen ja hänen menestyvän asianajajapoikansa Timothy Stonen viimeisiä yhteisiä hetkiä. Teos ei kuitenkaan ammenna sairaalamiljööstä yhtään enempää kuin on pakko. Kyse on vahvasta ihmissuhdekudelmasta, vaikeuksien voittamisesta ja sisäisen voiman esiin purkautumisesta. Tarina alkaa kiinteistökatselmuksella. Timothy tuijottaa kanavan toisella rannalla sijaitsevaa ruskeatiilistä taloa. Vaikka talon löytämisen oli pitänyt olla tehtäväni helpoin vaihe, olin heti herättyäni alkanut jännittää, jopa pelätä tätä päivää. Kiivetessäni kiviportaita kadulle mieleeni hiipi epäilys, olinko sittenkin tekemässä elämäni suurinta virhettä, jota ei annettaisi minulle anteeksi. Heikura rakentaa juonta nykyisyydestä ja menneisyydestä muodostuvien välähdysten varaan. Romaaniksi teos on lyhyt. Jokainen lause sisältää paljon ja kuljettaa tarinaa harppauksin eteenpäin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kun juoni muodostuu kahdesta kehyskertomuksesta kahden kertojaminän kertomana, lukijan keskittymiskyky joutuu paikoin lujille. Teos jakautuu vuorotellen Timothyn ja Maryn ajatusten kuvaamiseen. Lahja äidilleni on äidin ja pojan pääsemistä sinuiksi tämän hetken kanssa. Kummallakin on asioita, joita he eivät ole käsitelleet mutta jotka nykyisyys on nostanut heidän eteensä. Niin keskeinen kuin äidin ja pojan suhde onkin, teoksen tumman pohjavirran muodostaa Marylle tapahtunut hyväksikäyttökokemus lapsuudessa. Asian oli tarkoitus tulla Timothyn tietoon vasta äidin kuoleman jälkeen, mutta sattuma puuttuu peliin. Äidille tehty vääryys saa Timothyn ottamaan käyttöön ammattikuntansa keinot, ja hän ryhtyy kyseenalaisiin järjestelyihin, jotka pian liukuvat lain toiselle puolelle. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, Heikuran nykyiseen kotikaupunkiin, mutta virkistävän poikkeuksen kotimaisen kirjallisuuden tavanomaiseen eteläsuomalaispainotteiseen miljöörepertuaariin tuovat Stonen suvun kytkennät Kemiin. Heikuran valinta menneisyyden tapahtumakaupungiksi ei vaikuta kevyesti heitetyltä. Lukiessa syntyy vaikutelma, että tuo Perämeren rantamilla sijaitseva teollisuuskaupunki toimii kuin se olisi oma juonellinen henkilönsä, joka on muovannut sekä Maryn että Timothyn persoonaa. Huolimatta kirjailijan omista siteistä Kemiin ajattelen, että sisällölle ei tekisi oikeutta sanoa, että Lahja äidilleni olisi erityisen omaelämäkerrallinen teos. Jokainen kirjailija käyttää vapauttaan punoa tekstiinsä kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ja muodostaa niistä itsenäisen kudelman. Tällaisen kokonaisuuden uskon Heikuran kirjoittaneen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Heikura on työskennellyt Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomien kirjeenvaihtajana Tukholmassa, Lontoossa, Budapestissa ja New Yorkissa. Aiemmat Heikuran romaanit ovat Mustien vuorten varjossa (2011), Joki kaupungin alla (2013) ja Asemapaikka New York (2015), joiden päähenkilönä seikkailee rohkea toimittaja Rakel Aho.