Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Minttu, merilevä, koiran ja kamelin pohjavillat – Margit Ropponen kehrää lankoja moninaisista materiaaleista

Ai koirankarvoista voi tehdä lankaa! Kun keuruulainen Margit Ropponen löysi internetistä tämän tiedon vuonna 2014, hän ryhtyi opettelemaan kehräystä. – Ajattelin, että hitsi vie minä opettelen tämän, hän sanoo. Netistä löytyi myös brittiläinen nettikauppa, joka myy erilaisia kuituja kehräämiseen. Opastusta kehräämisen saloihin löytyi myös netistä, nimittäin ensimmäiset lankansa Ropponen kehräsi kamelisilkistä Youtuben opetusvideoiden avulla. Mutta rukki ei sentään ollut bittejä eikä edes nettikaupasta, vaan puolison isoäidin vanha rukki 1800-luvun lopulta. Ropponen on ollut aina käsityöihmisiä, joten hyvää pohjaa hänellä oli uuden kädentaidon opettelemiseen. – Kolmevuotiaana neuloin ensimmäisen sukan, hän sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Koiria on karvoihin katsominen Lankaan käytetään koiran pohjavillaa, mutta joka koiran karvasta ei langaksi ole. Lähin materiaalin lähde koirankarvalankaan olisi Ropposen pojan coton de tuléar, mutta kokeilu ei onnistunut. – Samankin rodun sisällä voi olla yksilöillä erilainen pohjavilla. Meidän Manusta ei saa pehmeää lankaa, Ropponen voivottelee. Nyt Ropposella on tuttavia, joiden koirien karvaa hän saa säännöllisesti. Esimerkiksi tiibetin mastiffin pohjavilla on osoittautunut hyväksi materiaaliksi. Käsien sujauttaminen koirankarvalapasiin tuntuu ensin erikoiselta, mutta nopeasti sitä keskittyy vain mukavan pehmoiseen materiaaliin. – Koiran karvahan on lankamateriaalina tuhansia vuosia vanha, ei siinä ole mitään uutta ja ihmeellistä, Ropponen sanoo. Monia mietityttää, saako koiralle allerginen oireita vaatteesta, joka on tehty koiran karvoista. – Valmiista tuotteista ei pitäisi tulla oireita, koska lanka pestään moneen kertaan. Valmis lanka ei haise koiralta, Ropponen kertoo. Lapaset eivät tosiaan tuoksu koiralta, eivätkä ne juokse luo kutsuttaessa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kuidut innostavat kokeilemaan Margit Ropposelle kehräyksessä kaikki lähtee materiaalista. – Kuitufriikki minusta tuli heti alkuunsa. Innostun kokeilemaan uusia kuituja ja tilaan niitä, vasta sitten mietin, mitä niistä tulee, hän sanoo. Margit Ropposella on hyllykaupalla kuituja odottamassa langaksi muotoutumista, valmiita lankoja odottamassa huiviksi tai vaikka lapasiksi päätymistä, ja tietenkin valmiita käsitöitä. Pussukoissa on kuitua muun muassa mintusta ja merilevästä. Luotiliiveissäkin käytettävää palamatonta kevlar-kuituakin löytyy Ropposen hyllystä. – Tästä tehdystä langasta voisi tehdä vaikka patakintaat, Ropponen suunnittelee. Erikoisin materiaali on tumman toffeen värinen kamelieläin vikunjan villa. – Parhaimman laadun kilohinta on 4000 puntaa. Tilasin 30 grammaa hieman halvempaa laatua, Ropponen sanoo. Käsitystä korkeasta hinnasta voi saada, kun villaa hypistelee sormissaan: se on unelmaisen pehmeää ja herkkää. Kaikissa kasvikuiduissa ja villoissa on omanlaisensa tuntuma. Yksi on karheaa, toinen pehmeää, osassa kuitu on pitkää ja toisissa lyhyttä. Minttukuitu on valkoista ja kiiltävää, jakin villa taas mattapintaisempaa. – Jokainen kuitu ja villa käyttäytyy kehrätessä omalla tavallaan. Joskus lisään silkkiä, koska se tekee langasta helpommin käsiteltävää. Sitä pitää myös miettiä, mikä materiaali sopii mihinkin käyttötarkoitukseen, Ropponen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vanhat kädentaidot kiinnostavat Kehräys on viime vuosina tullut suosituksi, kun moni haluaa oppia vanhoja kädentaitoja. Keuruullakin voi opetella kehruun alkeita kansalaisopiston kurssilla. – Monella on varmasti tarve tehdä jotain aitoa. Mikä voi olla parempaa, kuin tehdä itse puhtaista materiaaleista!, Ropponen sanoo. Ropponen esittelee liinaa, jonka pellavat hän löysi käärittynä vuoden 1956 sanomalehteen. Pellavan työstäminen on monivaiheinen ja sotkuinen urakka. – Se pistää miettimään, kuinka ison työn takana perheen vaatettaminen on aikoinaan ollut. Ensin on kasvatettu ne pellavat, Ropponen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Margit Ropponen kehräys on myös materiaaleilla leikittelyä. Hän yhdistelee eri kuituja ja mukaan voi päästä . Joskus hän jättää langan alkuperäiseen väriinsä, mutta joskus taas värjätään kasviväreillä tai kangasväreillä. Harrastus on luovaa kokeilua, jonka parissa menee aamuvarhaisesta iltamyöhään, jos hyvä projekti on meneillään. – Tämä on kuin meditointia, mieli työstää ja järjestää asioita. Rukki sen kuin pyörii. Kun jäin leskeksi, hulluksi olisin tullut, jos en olisi kehrännyt, hän sanoo. On kehräystaidossa käytännön hyötynsäkin. – Tarvitsin kukkien ympärille narua, niin tein sitä nopeasti pellavasta, Ropponen sanoo.