Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Hajukarttoja ja tuoksuteitä

Äskettäin, astuessani bussiin Helsingissä, ilmassa tuntui vahva, miellyttävä suitsukkeen tuoksu. Kuljettaja oli intialaisennäköinen, ystävällinen mies ja ymmärsin, että hän oli halunnut bussiinsa kotoisan tuoksun. Itämailla tuoksut ovat tärkeämpiä kuin täällä meillä, jossa viileä ilma hiukan suojaa tuoksujen sinfonialta. Muistan suoranaisen järkytyksen, kun nuorena ensimmäistä kertaa haistoin Libanonissa perushajun, joka koostui avoviemärien, pois heitettyjen ruoanjätteiden ja kulkukoirien jätöksien yhteislöyhkästä. Ei ihme, että itämaiseen kulttuuriin kuuluvat myös vahvat parfyymit ja öljyt, suitsukkeet ja voimakastuoksuiset saippuat. Olen kirjoittanut pari runoa, jossa koira kulkee pitkin tuoksuteitä. Onhan se kiehtovaa, että koira haistaa jopa 100 000 kertaa paremmin kuin ihminen. Se siis aistii ilmassa risteileviä hajupolkuja, joita me emme lainkaan havaitse. On vaikea edes kuvitella sellaista maailmaa. Mutta toisaalta viimeaikaiset tutkimukset ihmisen hajuaistimuksista kertovat samaa: meillä on eräänlaisia hajukarttoja nenässä ja aivoissa. Ihmisillä tunteet ja tuoksut yhdistyvät, joskus kukat haisevat hautajaisilta, joskus rakkauden ensi hetkiltä. Hajut ovat mielleyhtymiä, jotka vievät meidät hetkessä elämän aiempiin kokemuksiin. Nenä on aikakone, jonka avulla mieli liikkuu aikamatkalle lapsuuden jouluun tai menneisiin sairaalakokemuksiin. Puhumattakaan siitä, mitä mieleen nousee sulavan lumen tuoksusta tai auringossa lämpenevän mullan keväthöyryistä. Vauvana olemme maistelleet ja haistelleet villalapasta ja matonkulmaa, aivojen lokeroihin on jäänyt niistä muistijälki. On kuitenkin osoitettu, että erityisesti Alzheimerin tauti vioittaa hajuaistia. Siksi ruoka ei tuoksu eikä maistu miltään ja iäkäs ihminen laihtuu laihtumistaan. Toisin kuin muut aistimme, hajuaisti ei heikkene ihmisen vanhetessa. Hajuaisti on ainoa ihmisen hermoston osa, jossa hermosolujen uusiutuminen jatkuu koko elämän ajan. Sen vuoksi hieno, vivahteikas hajuvesi saattaa olla myös isoäidille oikein oivallinen lahja! Tai ylellinen kasvovoide. Tai kimppu tuoksuvia ruusuja! Ja kuulemma hajuaistia voi tietoisesti myös harjoituttaa nuuhkimalla erilaisia hajuja – vaikkapa kevättä!