Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Veteraanien perintö

Siniristiliput liehuvat tänään Kansallisen veteraanipäivän merkiksi. Päivä on kunniakas Suomi 100-juhlavuositapahtuma. Kansalliseksi veteraanipäiväksi valikoitui 27. huhtikuuta. Tuona päivänä vuonna 1945 Suomen yli viisivuotinen ajanjakso toisessa maailmansodassa päättyi saksalaisten poistuessa Kilpisjärvellä rajan yli. Alle neljä miljoonaisesta kansasta sotiimme 1939–1945 osallistui 600 000 miestä ja 100 000 naista. Kotirintama, lapset mukaan luettuna, joutui tekemään oman osansa elämän turvaamiseksi. Sota-aikana sai surmansa yli 95 000 suomalaista. Luovutetuilta alueilta kodeistaan lähteneet 420 000 evakkoa sijoitettiin uusiin asuinolosuhteisiin. Ja kaikesta selvittiin. Veteraanisukupolvelle syntyivät vuosina 1945–1950 yli 100 000 lapsen suuret ikäluokat, jotka ovat jo eläkeiässä. Suomen väkiluku saavutti neljän miljoonan rajan vuonna 1950. Nyt väkiluku on 5,5 miljoonaa. Viime vuonna syntyi vain 52 814 lasta. Sodissa olleet eivät alkuvuosina kokemuksistaan kertoneet kuin yön tunteina keskenään. Jatkosodassa Äänislinnassa olleen äitini lottatunnus löytyi vuosia hänen kuolemansa jälkeen talletettuna kirjan väliin jälkipolvien löydettäväksi. Ullakolta löytyneistä kirjeistä saattoi päästä sota-ajan tunnelmiin. Tuntumaa sotatapahtumiin hain lukemalla Linnan Tuntemattoman sotilaan, Lauttamuksen sotaromaaneja tai setäni ullakolla Kansa taisteli-lehtiä. Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensi kertaa itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuonna 1987 Lahdessa. Ajan katsottiin olleen kypsä veteraanien arvostukseen julkisesti. Sotiemme veteraaneja on jäljellä noin 17 000, joista sotainvalideja noin 2500. Keski-ikä on 92 vuotta. Kymmenen vuoden päästä veteraanit ovat siirtymässä viimeiseen iltahuutoon rannalle himmeän lahden. Kansallisen veteraanipäivän televisioitavaa pääjuhlaa vietetään tänään Lahdessa, kuten 30 vuotta sitten, teemalla ”Sinun veteraanipäiväsi- Din veterandag”. Veteraanipäivä on meidän kaikkien yhteinen juhlamme. Veteraanien perintö eläköön keskuudessamme tulevien sukupolvienkin aikana. Kaveria ei jätetä.