Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Multian koululaiset: Viimeisimpien veteraanien tarinat ovat elävää historiaa

Veteraanipäivää vietetään 27. huhtikuuta. Juhlapäivää kunnioitetaan liputuksella ja elossa olevien veteraanien sekä sankarivainajien muistamisella. Multialla toimii Multian veteraanit ry, joka pyrkii huolehtimaan siitä, ettei sotaveteraanien työ unohdu. Yhdistyksen sihteerinä toimii Jaakko Koppinen , jonka oma eno ja isä olivat myös rintamalla. – Yhdistyksen tärkein tehtävä on koordinoida kuntoutusta, kuten esimerkiksi jalkahoitoa ja jumppaa. Multialla järjestetään myös Osuuspankin kerhohuoneella kahvitilaisuuksia, joissa voi tavata entisiä asetovereita, sanoo Koppinen. Talvi- ja jatkosodassa palveli 1114 multialaista sotilasta ja 19 rintamalottaa. Rintamalla kaatui 214 sotilasta. – Elossa on vielä kaksi lottaa ja kahdeksan sotilasta, Koppinen kertoo. Vuonna 1938 Kannaksella armeijan käynyt Reijo Rajakangas joutui sotaan jo alle 20-vuotiaana. – Se ei tuntunut yhtään erikoiselta, koska olihan sinne nyt pakko mennä, sanoo Rajakangas, jonka aselaji oli jalkaväki. – Eihän sitä nyt oikein pysty sanomaan, että millaista siellä oli, mutta kyllä siellä ainakin nukkumaan ehti eikä toisten surmaaminenkaan tuntunut oikeastaan miltään, koska olihan siinä kotimaan puolustus kyseessä, Rajakangas jatkaa. Ruokana sotatantereella oli hernesoppaa ja muita keittoja. Varusteina siellä oli ainakin kypärä ja aseet. – Aseena minulla oli venäläinen kivääri, jossa oli neljännen luokan piippu, eikä sillä paljoa osunutkaan oikein mihinkään ja sitten minun alkoi tehdä mieli parempaa asetta, kunnes tuli viidenkymmenen kilometrin pikamarssi. Matkan varrella oli pieni kynnäs, jonka tien laidassa oli näkyvissä reppu, kengät ja kivääri puuta vasten nojaamassa. Otin sitten repun ja kiväärin puun vierestä ja vaihdoin oman kiväärini siihen, koska sillä oli tarkempi ampua. Samalla sain siitä jalkaani uudet kengät, jotka olivat samanlaiset kuin vanhat kenkäni, mutta kuin uudet, sillä omistani oli pohjat niin rikki, että maastossa, jossa piti vähänkään polkea, olisi mennyt jalka kengänpohjasta läpi. Raahasin tavaroita sitten niin kauan, kunnes sain ne mukaan kuormaan, kertoo Rajakangas. Sodan aikana Rajakangas kertoi olleensa usein yksinäinen, mutta oli hänellä vieruskaveri nukkumaan mennessä, nimittäin Tallimäen Paavo. Kotiin päästyään Rajakangasta odotti pienmaatila, jossa hän teki elämäntyönsä. – Kyllähän se tuntui hyvältä päästä kotiin, sillä koko ajan sitä mietti, että jokohan pääsisi pois täältä, muistelee vanha veteraani Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäistä kertaa 1987. Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sodassa kaatuneiden muistoksi. Suomessa on tällä hetkellä noin 17 000 sotaveteraania.