Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Multian koululaiset: Uusi arkeloginen löytö Multialta

Multialainen arkeologi Aleksi Pienimäki teki arkeologisen löydön viime kuussa Pieni-Multiajärven päädystä, Multianjoen suun vierestä. Löytö on todennäköisesti kivikautinen asuinpaikka. – Iskin silmäni siihen, kun olin juoksulenkillä, sanoo Pienimäki. – Löytö oli sillä lailla poikkeuksellinen, että se löytyi sieltä melkein heti. Kävelin siihen niemen kärjelle, ja tuli jo sellainen olo, että jos täällä ei ole kivikautista asuinpaikkaa, niin ei sitten missään. Melkein ensimmäiseltä tuulenkaadolta löysin kvartsi-iskoksia. Se oli aikamoinen riemun hetki, hän jatkaa. Pienimäki arvelee löydön ajoittuvan todennäköisesti kivikaudelle, mutta tarkempi määrittely vaatii lisätutkimuksia. Kvartsia on käytetty raaka-aineena tuhansien vuosien jaksolla. Löytöpaikka sijaitsee niemen kärjessä, jossa on hyvää hiekkaista maata. Siihen on ollut aikanaan helppo kaivaa ja se on ollut hyvä paikka rakentaa tai tehdä leiri. Maa on ollut sellaista, joka on imenyt hyvin sadevedet. Paikka on ollut myös sellainen, ettei tuuli ole ottanut siihen. Usein arkeologiset löydöt myös tuhoutuvat. – Sitä tapahtuu Suomessa jatkuvasti, sanoo Pienimäki. Esimerkiksi teiden ja mökkien rakentamiset saattavat usein tuhota arvokkaita arkeologisia paikkoja, kun ihmisillä ei ole tietämystä asiasta. Vanhat asuinpaikat sijaitsevat yleensä hienoissa paikoissa vesistöjen lähellä, jotka ovat myös mökkiläisten suosiossa. Pienimäki sanookin olevansa hirveän iloinen jokaisesta uudesta löydöstä, joka tulee tutkimuksen ja suojelun piiriin. – Multialla on tehty erittäin vähän arkeologisia tutkimuksia, sanoo Pienimäki. – Viimeksi Multialla on tutkittu vuonna 2002, jolloin koko kunnan alueella tehtiin maastotutkimuksia vain 12 päivän aikana. Sitä aikaisemmin tutkimuksia on tehty luultavasti vain 60-luvun lopulla, Pienimäki muistelee. Multia onkin pitkälti lähes kartoittamatonta aluetta, josta on vain kourallinen aiempia löytöjä. Tämän takia jokainen uusi löytö on tärkeä lisä. Maastossa Pienimäki astelee määrätietoisin askelin löytöpaikalle. Vaikka hän on viime käynnillään kerännyt tuulenkaadoissa näkyneet kvartsi-iskokset pusseihin löytötietojen kanssa, on silti paikalla vielä tehtävää. Katsomme vielä muutaman tuulenkaadon juurakon mahdollisten lisälöytöjen vuoksi. Pienimäki kertoo vaaleiden teräväreunaisten kvartsi-iskosten erottuvan kokeneelle tutkijalle helposti tummemmasta maa-aineksesta. Tältä paikalta emme kuitenkaan tee lisälöytöjä. Vaikka arkeologi tutkiikin muinaisia asioita, ovat monet tutkimusvälineet nykyaikaisia. Seuraavaksi Pienimäki kaivaa laatikosta esille kauko-ohjattavan nelikopterin ja laittaa sen tottuneesti toimintakuntoon, jonka jälkeen se nousee ilmaan ja kiertää pöristen kuvaamassa löytöpaikkaa ilmasta. – Tämä ilmakuvaus on tarpeellista, jotta löytöpaikasta saadaan kokonaiskuva ja havaitaan asioita, joihin ei maanpinnalla tarkasteltuna kiinnitä huomiota, sanoo Pienimäki. Lisäksi Pienimäellä on mukanaan metallinpaljastin, jota kokeilimme maastossa. Tovin kuluttua metallinpaljastin antaa voimakkaan signaalin. Kaivamaan ei kuitenkaan saa ryhtyä, koska kaivaminen vaatii aina maanomistajan luvan. Lisäksi arkeologiset löytöpaikat ovat suojelukohteita ja siten lailla rauhoitettuja. – Liian innokas kaivaja voisi tuhota koko löydön lapiolla tonkimallla, Pienimäki sanoo. Arkeologin työ on kenttäkaudella kesäaikaan fyysistä työtä. Aamulla mennään montulle säästä riippumatta ja työpäivä on noin kahdeksan tunnin mittainen. Kaivuutyössä pitää olla koko ajan hereillä ja henkisesti tarkkaavainen. Kaivaessaan arkeologi tuhoaa samalla kohdetta. Jokaisella lapiollisella maata hän poistaa myös osan muinaisjäännöksestä. Kaikki havainnot ja löydöt pitää valokuvata ja laittaa muistiin. Fyysisen työn ohella arkeologin työ on myös henkisesti kuormittavaa juuri dokumentointivastuun takia. Arkeologi tekee paljon töitä myös kenttäkauden ulkopuolella. Karkeasti yhtä kenttäpäivää kohden tehdään kaksi päivää toimistotöitä. Kaivausten jälkeen arkeologit piirtävät kartat puhtaaksi ja tekevät analyysit. Kaikki tämä on kaivajan vastuulla. Virkamiesarkeologi on henkilö, joiden työ on pelkästään toimistossa, jossa he ottavat vastaan kunnan tonttisuunnitelmia ja ohjeistavat maankäytön suunnittelijoita. Näin he valvovat muinaismuistolain toteutumista. – Arkeologin aikataulu on aina kiireinen, ja aikaa tuntuu olevan aina liian vähän, kertoo Pienimäki. Hän myös naurahtaa ajatukselle, että arkeologi kaivaisi ja tutkisi kaiken esimerkiksi hammasharjalla, sillä todellisuudessa paljon enemmän kaivetaan lapiolla. Usein arkeologit joutuvat tekemään isoja päätöksiä siitä, kuinka nopeasti kohteella uskaltaa kaivaa, ettei tuhoa kohdetta ja sotke paikkaa. Muinaisjäännösten etsinnöissä eli inventoinneissa arkeologit tekevät töitä usein yksin tai pareittain, mutta kaivauksiin osallistuu noin 4-20 ihmistä. Toimistossa työtä tekee yleensä 1-2 ihmistä. Pienimäki ei tee itse raportteja kaivauksista, vaan sanoo sen olevan kokeneempien arkeologien työtä. Kun teet mielestäsi arkeologisen löydön maastossa, niin merkitse muistiin kiinteän muinaisjäännöksen tuntomerkit ja tarkka löytöpaikka. Mikäli mahdollista, valokuvaa kohde tai tee siitä piirros. Älä missään tapauksessa kaivele tai muuten vahingoita kohdetta. Ilmoita muinaisjäännöksestä viipymättä Museovirastoon. Yhteystiedot löydät viraston verkkosivuilta. Lähde: Museovirasto