Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Ne nuoret, ne nuoret

Mitäs sinä nyt aiot? Tätä kysytään nuorelta koulunsa päättävältä. Yhteishaku jatko-opiskeluun on päättynyt. Monen on kysymykseen helppo vastata, mutta joku kiusaantuu tai menee hämilleen. Unelma-ammatti on varmaan useimmilla. Tosin se voi muuttua matkan varrella. Pienten lasten leikeissä tulee esille lasten haaveet. Aikaisemmin ne olivat selkeästi jakautuneet tyttöjen ja poikien ammateiksi. Tytöillä leikeissä seikkailivat kauniit filmitähdet, sairaanhoitajat ja opettajat, pojilla lakaisukoneenkuljettajat, palomiehet ja poliisit. Enää tuo jakauma ei ole niin sukupuolisidonnainen. Pidän sitä hyvänä asiana. Esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalle tarvitaan lisää miehiä. Nykyään kouluissa on ammatinvalinnan ohjausta. Minun aikanani rehtori Jussi Rainio hoiti sen suomen tunnilla. Hänen keinonsa oli laittaa meidät oppilaat haastattelemaan eri alojen henkilöitä. Jokaisen täytyi käydä tekemässä kysely, mikä sitten esitettiin koko luokalle. Minä kävin kunnanjohtaja Jaakko Lovenin työhuoneessa. Kunnantalo oli silloin paikassa, jossa nykyisin toimii Lapin päiväkoti. Käynti oli hyvin jännittävä ja juhlallinen. Kunnanjohtajan ammatista en kuitenkaan ruvennut haaveilemaan. Olin jo oman valintani tehnyt 10-vuotiaana. Eräs poika oli haastatellut kelloseppä Kaarlo Aholaa . Kysymykseen, pidättekö ammatistanne, hän oli vastannut: – En yhtään! Siihen Jussi Rainio sanoi: –Säälin kaikkia, jotka eivät viihdy työssään. Se jäi lujasti mieleen. Jos mieluinen opiskelupaikka ei heti aukea, on aina mahdollisuus vaihtaa myöhemmin. Entinen oppilaani Essi suoritti ensin kätilöopintoja ja pääsi sitten lääkikseen. Unelma toteutui ja nyt hän on valmis lääkäri. Onnea Essi! Aikuisopiskelukin on mukavaa. Tulevaisuudessa yhdessä työpaikassa pysyminen on harvinaista. Kunpa vain mielekästä työtä olisi kaikille ja saisi sen yhdenkin. Lapsuudessa poliisileikki oli suosittua. Nykyään valitettavasti rosvo- ja poliisileikki.