Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keuruulainen saariliitto

Sen jälkeen kun Antero Miss istui haastateltavan tuolille; Melonsaari ja Varissaari olivat erottamattomat; niin juohevasti miehen muistot risteilivät saarelta toiselle. – Perheemme lähti evakkoon Räisälän Myllypellosta. Asuimme Keuruulle tultuamme ensin Sammallahden vanhassa tuvassa, mutta sieltä muutettiin pian Melonsaareen. Elintarvikkeista oli sota-aikana pula, joten metsästäminen ja kalastaminen olivat tärkeitä asioita. Nuorimies otti tilaisuudesta vaarin. Kaksikiloiset Löytynlammen ahvenet ja Kaunissaaren kolmen ukkoteeren saaliit muistuvat heti mieleen. – Se oli hienoa aikaa! Metsästysluvan kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta isän ja nimiesmiehen suullinen lupa riittivät. – Orionin toi Keuruulle evakkoon Erkki Leikola , todennäköisesti siksi, että hänen suvullaan oli siteitä paikkakunnalle. Vuonna 1939 tehtaan mukana Keuruulle muutti osaajia myös pääkaupunkiseudulta. Kun Orion perusti yhteyteensä Varissaaren Puu- ja Metalli -nimisen yrityksen, sinne hankittiin kaikki ajanmukaiset koneet ja laitteet. – Enoni Armas Pusa oli seppänä ja isä- Eetu hallitsi hyvin polttomoottorit, Jaakko Rauhala oli puuseppä, Toropainen teki sähkötöitä. Sodanjälkeinen Suomi menetti muistelijan mukaan Orionin valmistaman havuöljyn mukana yhden merkittävän mahdollisuuden. – Öljyllä olisi ollut suuret markkinat muun muassa Yhdysvalloissa. Sitä ei kuitenkaan pystytty tuottamaan tarpeeksi, koska sen ajan puunkorjuumenetelmät olivat vielä hitaita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Orionin arki on ollut kovaa työtä, mutta koulupoikien kohdalla myös seikkailuja, vaarojakin. – Kerrankin jouduin ison rautapiikkisen laitteen kaappaamaksi. Kokoojan avulla havuhaketta vietiin eteenpäin. Äkkiä pyörin laitteen isojen piikkien keskellä, hyvin pyörinkin, kun sain vain yhden viiltohaavan rintaani. Orion valmisti yhteen aikaan muun muassa nukutuksissa tarvittua eetteriä. Tislaamo oli tarkka työpaikka; jos liemet pääsivät ylikuumenemaan, työntekijä sai samaan kauppaan nukutuksen. – Kyllä sieltä ainakin kerran ulos horjumalla tultiin. Kun Orionille valmistui työtekijöitä varten asuintaloja, Missin perhekin muutti sinne. Kalavedet löytyivät jälleen ihan kodin viereltä ja perunamaapalstan sai yhteismaalta; 1940- ja 50-lukujen perheenäidit eivät noin vain voineet marketteihin marssia. Antero Miss meni Haapamäen yhteiskouluun, kirjoitti ylioppilaaksi Keuruun uudesta yhteiskoulusta. ja jatkoi sitten matkaa kadettikouluun. – Opiskelin mielelläni, oli pakko, sen ajan oppikoulussa käyminen oli kallista. Antero Miss löysi saarilta vaimonkin. Neiti Armi Hakala oli töissä Valkolan sivumyymälässä, ja Kansallispirtillä oli juhlia, joissa nuoret tapasivat. Orionin tarina Keuruulla jatkui Tiwin lastulevytehtaan mukana. Nykyisin Kolhontie 10 on yritysryppään kotipaikka, jolla lämpövoimalan kautta on yhteys moneen kotiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Haastattelijan serkku, nykyisin Helsingissä asuva Reino Mäkelä , muisteli myös lämmöllä Melonsaarta. Muistot ulottuvat 1930-luvulle. – Asuimme aivan Mustasaareen menevän sillan vierellä. Tätini mies Paavo Kuula teki meille pikkupojille pienen katiskan, ja yhtenä aamuna sinne oli tungettu iso hauki. Veimme ylpeinä kalan äidille. Kalalla oli merkitystä; perheenpää, Vilho Mäkelä kuoli, ja äiti joutui selviämään perheensä elatuksesta yksin. – Muistan tuolta ajalta naapurin tytön, Nymanin Hilkan . Leikittin rantakallioilla. Järven läheisyys oli kaikin tavoin tärkeä asia Melonsaaressa. Haapamäen tie muutti saarten maisemaa. Eteläisen Melonsaaren louhittu kallioseinä kertoo alueen alkuperäisestä ilmeestä. Melonsaari on edelleen eri rakennuskausien, isojen tonttien ja kauniiden rantojen muodostama mielenkiintoinen asuinpaikka. Sieltä löytyy muun muassa hienoja maakellareita ja vanhoja piharakennuksia.Joku vanhempi keuruulainen muistaa rannalle katsoessaan, miten Sakari Isokivi teki siellä veneitä. Kortesalmentiellä kulkijan silmä osuu ulkorakennuksen päädyssä olevaan ikkunaan. – Peräahot ovat rakentaneet tämän talon 1940-luvun puolivälissä, ja taitavan rakentajan kädenjälki näkyy vielä monessa paikassa, Anni Ahonen esittelee kotiaan. – Melonsaari on mukava asuinpaikka. Kun täällä on vain parikymmentä taloa, kaikki tuntevat toisensa, ja naapurisopu on hyvä. Keuruun kaupunginosien eilistä esittelevä sarja päätty y.