Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Perhehoitajuus on elämäntapa

Kolhossa asuvat Kaija ja Jouni Peräinen ovat kehitysvammaisten perhehoidon kokeneita konkareita. Perhe on tarjonnut kodinomaista hoitoa noin 30 vuoden ajan heille sijoitetuille kehitysvammaisille. Kaikkiaan Peräisten talossa on vuosien mittaan asunut 45 henkeä, osa pitkään, osa lyhyemmän aikaa tai vain käynyt lomaperheessä. - Nyt meillä asuu neljä tyttöä, Riitta , Heidi , Eila ja Pia . Yhteen hitsautunut joukko, tuoreinkin tulija muutti meille neljä vuotta sitten, kertoo Kaija Peräinen. Hän on vuosien varrella kantanut päävastuun hoivatyöstä ja puoliso on työskennellyt kodin ulkopuolella. Jouni Peräinen jäi puoli vuotta sitten eläkkeelle Keuruun seurakunnan nuorisotyöntekijän tehtävästä. Perhehoitajuus alkoi Peräisillä 1987 hyvin luontevasti pian sen jälkeen, kun perhe muutti Nurmeksesta Keuruulle ja sai reilun kokoisen asunnon Kippavuoresta. Kaija Peräinen oli haaveillut perhehoitajaksi ryhtymisestä jo jonkin aikaa ja otti yhteyttä Keuruun sosiaalityöntekijään. - Samaan aikaan sinne oli tullut kysely kodinomaisesta sijoituspaikasta nuorelle kehitysvammaiselle tytölle. Asiat loksahtelivat paikoilleen muutamassa päivässä, Peräiset ihmettelevät vieläkin. Ympärivuorokautista sitoutumista ja paneutumista vaativa tehtävä on sopinut perheelle hyvin. Arki on rauhallisia rutiineja, mutta kommelluksiakin tulee. - Talonpoikaisjärkeä ja huumoria tarvitaan, sillä välillä sattuu ja tapahtuu. Tyttöjen sutkaukset ovat hulvattomia. Kaikkea ei todellakaan kannata ottaa niin vakavasti, Peräiset kertovat. Koulutusvaatimuksia perhehoitajille ei ole, mutta kokemustensa perusteella Peräiset korostavat, että on erittäin tärkeää, että koko perhe haluaa toimia perhehoitajana. Puolison tuki on ensiarvoisen tärkeää. - Tällä voi työllistää itsensä kotonaan, mutta pelkän palkan takia tätä työtä ei tehdä. Tässä työssä sitovuus on haastavinta. Tyttöjä ei voi jättää itsekseen, pohtivat Peräiset. Perhehoitajiksi ryhtymistä suunnittelevat käyvät läpi valmennuksen, jonka aikana aloittamispäätöstään voi pohtia. Vielä sijoituksen alkukin on koeaikaa, jolloin perhe ja sijoitettu voivat tunnustella, miten sopivat yhteen. - Sijoitettava voi tulla perheeseen ensin vaikka lomapaikalle. Arjessa voi tulla esiin asioita, joiden takia on etsittävä uusi perhe. Esimerkiksi lapsiperheeseen sijoitettu ei ole tottunut lapsiin, tai koti-ikävä käy ylivoimaiseksi. Silloin arvioidaan tilanne sekä perhehoitajan että sijoitettavan kannalta, Jouni Peräinen sanoo. - Sijoituksessa on tavoitteena, että tulija loksahtaa ihan aidosti osaksi perhettä. Ongelmatilanteissa saa apua esimerkiksi sijoittajatahon sosiaalityöntekijältä. Itse olen kokenut erittän hyväksi toisilta perhehoitajilta tulevan vertaistuen. Hoitajien kesken on hyvä ratkoa arjen pulmia, sanoo Kaija Peräinen. Voimavarojens a ja kykyjensä tunnistaminen on perhehoitajan keskeistä ammattitaitoa. - Kun tietää omat vahvuudet ja heikkoudet, osaa arvioida, millaista henkilöä pystyy kodissaan hoitamaan. Erittäin tärkeä voimavara on yhteistyö sosiaalityöntekijän ja asukkaan läheisten kanssa. Meille tyttöjen läheiset voivat aina tulla kylään ja teemme itsekin vierailuja. Jos ei päästä tapaamaan, niin sitten soitellaan. Niin syntyy luottamus molemmin puolin, Kaija sanoo. Perhehoitajuus myös antaa paljon: huumoria ja näkökulmaa, mikä elämässä on tärkeää. Saa tehdä tärkeää työtä. - Olen kiitollinen, että olen voinut tutustua tyttöjemme vanhempiin. He ovat upeita ihmisiä, riisutut haihattelusta ja ylpeydestä. Tytöt itse ovat myös rikastuttavia persoonia, olen oppinut heiltä paljon elämänviisautta, toteaa Jouni Peräinen. - Toivottavasti löytyy uusiakin perhehoitajia. Alkuun riittää kiinnostus työhön, sopiva elämäntilanne ja riittävät tilat kodissa. Varovasti liikkeelle, niin oma tapa tehdä työtä löytyy kyllä, innostaa Kaija Peräinen. Hoidettavat: lapsia, kehitysvammaisia tai vanhuksia toimeksiantosopimuksella. Perhehoitaja: henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa tai ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa - ei tarvitse olla ammatti-ihminen, mutta rakkaus ja lämpö täytyy olla. Ennakkovalmennus on pakollinen. Tilat: tavallinen koti, riittävästi tilaa, asukkaalle mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja yksityisyyteen sekä ikäihmisillä tilojen esteettömyys. Yhteistyö: asiakkaiden omaisten ja kunnan perhehoidosta vastaavien työntekijöiden kanssa. Perhehoitajan tukena: kunnan perhehoidon vastuutyöntekijä, koulutukset, työnohjaus ja mentorointi. Korvaukset perhehoitajalle: Perhehoitolain mukaan vähimmäismäärät 2017 ovat veronalainen hoitopalkkio 784,03 euroa/kk, kulukorvaus 411,52 e/kk sekä harkinnanvarainen käynnistämiskorvaus enintään 2 922,52 e. Erja Niemelä Multialla ja Keuruulla on tavoitteena käynnistää ikäihmisten perhehoito. Samalla asialla on Keski-Suomen perhehoidon kehittämishanke. - Ikäihmisten perhehoito on uusi asia. Tavoitteena on kehittää perhehoidon rakenteita ja luoda Keski-Suomessa toimintamalli, joka on siirrettävissä soteen. Kehittäminen tapahtuu kiinteässä yhteistyössä pilotissa mukana olevien kuntien kanssa. Erityisesti painotetaan tiedotusta, perhehoitajien rekrytointia, perhehoitajien tukea sekä perhehoidon ennakkovalmennusten järjestämistä, kertoo Merja Korpela . Hän koordinoi 16:n Keski-Suomen kunnan yhteistä vammaisten ja ikäihmisten perhehoidon pilottihanketta. - Ikäihmisten perhehoito on sitovaa, perhehoidon käynnistämisessä voi tulla haasteeksi perhehoidon myöntämisen liian korkeat kriteerit sekä se, ettei perhehoitoa ei tunneta. Perhehoitoon ei voida sijoittaa asiakasta samoilla kriteereillä kuin esimerkiksi tehostettuun palveluasumiseen, sanoo Korpela. Ikäihmisten perhehoito on niin sanottu välipalvelu ennen tehostettua palveluasumista tai pitkäaikaishoitoa. Lyhytaikainen perhehoito on vaihtoehto omaishoidon vapaiden toteuttamiseen. - Kunnissa tulee kaikilla perhehoidon kanssa työskentevillä olla yhteinen ymmärrys perhehoidosta ja sen kehittämisestä. Perhehoito on yhteiskunnalle edullinen tapa tuottaa asumispalvelua, mutta vielä tärkeämpänä näkisin tämän hoitomuodon inhimillisyyden ikäihmiselle. Ikäihmisten perhehoidon kehittämistä ei tule unohtaa kotihoidon kehittämisen rinnalla. Perhehoito on myös kotona asumista ja lyhytaikaisella perhehoidolla omaishoitajien tukeminen mahdollistaa heidän kotona pärjäämisensä, toteaa Korpela.