Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keuruulaisesta suopellosta löytyi kappaleita muinaisista veneistä

Suojoella Keuruulla tehtiin arkeologisia kaivauksia kolmena kesänä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Soisesta maasta löytyi etupäässä puisia veneiden kappaleita, jotka toivat tutkijoille arvokasta tietoa ihmisistä ja kulttuureista alueella noin 700 vuotta sitten. Keuruulainen Teuvo Mujo kuvasi kaivauksia videolle kesällä 1991 ja kävi jututtamassa tuolloin kaivauspaikkaa ja -työtä Suojoella esitellyttä Janne Vilkunaa uudestaan viime keväänä kysellen, mitä keuruulaisesta suopellosta oikein löytyi ja mitä merkitystä löydöillä on historian ja kulttuurien tutkijoille ollut. Mujo koosti kuvauksistaan ja haastatteluistaan ennen ja nyt puolituntisen videotarinan. Arkeologiset kaivaukset Keuruun Suojoella 1991 -video on nyt katsottavissa myös Suur-Keuruun verkkopalvelussa. Museologian professorina Jyväskylän yliopistossa nykyisin työskentelevä Janne Vilkuna luonnehtii löytöjä Suojoelta äärettömän hienoiksi ja arvokkaiksi erityisesti siksi, että ne ovat puuta. - Kun tehdään esihistoriallisia löytöjä kivikaudelta, ne ovat kiveä tai keramiikkaa, ja kun löytöjä tehdään kupari-, pronssi- tai rautakaudelta, ne ovat metallia. Puu eloperäisenä aineena häviää, ja paikat joista sitä löytyy, ovat harvinaisia, Vilkuna perustelee. Suojoella puu oli säilynyt suomaassa rautakauden ja keskiajan alun väliseltä ajalta, eli Vilkunan mukaan hyvin karkeasti arvioiden noin 1300-luvulta, ja vieläpä hyvässä kunnossa. - Löydöt kertovat paljon sen aikaisesta menneestä kulttuurista ja osoittavat kuinka rikasta eloperäisen aineen käyttö tuolloin oli ja kuinka taitavia silloiset ihmiset. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Suojoelta löydetyt puunkappaleet ovat peräisin malliltaan Keuruun-veneeksi nimetyistä, viisiosaisista veneistä. Niiden emäpuuna eli leveänä pohjalautana on käytetty lämmittäen levitettyä haapaa ja kuusipuiset laitalaudat on liitetty toisiinsa puunjuuresta tehdyllä ohuella köydellä ommellen. Kokassa ja perässä veneelle muotoa ja mittaa antamaan käytettiin luonnostaan lujaa, V-kirjaimen muotoista kuusenjuurakkoa. - Rautaa osattiin kyllä jo tuolloin käyttää, mutta se oli varmaankin liian kallista veneisiin. Sitäpaitsi puunjuurella ommeltu liitos on ovela keksintö, se oli kätevä purkaa ja tehdä uudestaan vaikkapa silloin, kun rikkoontunut lauta piti uusia tai paikata, Vilkuna toteaa. Kaivauksissa ei löydetty yhtään kokonaista venettä, mutta kappaleetkin kertoivat tutkijoille paljon. Kuusenkarahka ja kivi painona puukappaleen päällä esimerkiksi viittasivat siihen, että kappale oli mitä todennäköisimmin upotettu taannoiseen rantahetteikköön säilöön, ehkä piiloonkin. Selvästi käyttämättömienkin venelautojen löytyminen kieli sekin siitä, että vähintäänkin jonkinmoisesta paikkaus- ja rakennusmateriaalin säilytyspaikasta voisi olla kyse. - Jos kaikki kappaleet olisivat olleet käytettyjä, vanhoja ja purettuja, olisi ollut pääteltävissä, että veneet on hylätty. Mutta nuo tuliterät käyttämättömät sekä kappale selkeästi tekeillä olevaa venettä kertovat, että paikalla on ainakin paikattu, ehkä tehtykin veneitä, Janne Vilkuna selvittää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Asutuksestakaan kaivauksissa ei löydetty merkkejä. - Se jäi mietityttämään, sillä asuttu seudulla silloin jo on. Asutus on siis siellä jossain, Vilkuna tietää. Hänen mukaansa seudun tuolloiset asukkaat olivat eräkulttuurin edustajia, pyyntiyhteisöjä kuten muuallakin sisämaassa. - Siitepölyanalyysit löydöistä kertovat tosin, että kaskeaminen ja ohran viljely, ilmeisesti siis myös oluen pano, oli alkanut ennen luultua varhemmin näilläkin seuduilla. Mutta esimerkiksi turkiksia ja metsästyshaukkoja näiltä pyyntimailta vietiin jo noiden veneiden käyttöaikaan Keski-Eurooppaan, Vilkkuna selvittää. - Haukat ja muun muassa ilveksen turkit olivat erittäin kalliita. Ilmeisesti sisämaassa metsästävien ja Eurooppaan kauppaa tekevien välillä oli jo silloin molempia hyödyttävät kauppasuhteet. Miten pysyviä ja millaisia pyyntiyhteisöjen asumukset sitten olivat, ei tiedetä. Puusta rakennetut ovat hävinneet, eikä ketään ole kertomassa. Muinaisveneiden kappaleita löytyi Suojoelta ensimmäisen kerran jo vuonna 1930, kun Einari Uuttera raivasi tiluksilleen uutta peltoa. Uutteran ilmoitettua löydöistään kansallismuseoon paikalla tehtiin ensimmäiset kaivaukset vuonna 1935 ja niitä jatkettiin sotien jälkeen 1952. Kaikki dokumentit näistä kaivauksista olivat kuitenkin hukassa vielä neljä vuosikymmentä myöhemmin, joten näissä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa jälleen jatkuneissa kaivauksissa aiemmat löytöpaikat piti aluksi etsiä uudestaan. Aiempien kaivausten dokumentit löytyivät viimein sattumoisin ja niistä oli apua, kun Janne Vilkuna kirjoitti Suojoen löydöistä kirjaa yhdessä Jussi-Pekka Taavitsaisen ja merihistorioitsija Henry Forssellin kanssa. Löydöt ovat herättäneet kansainvälistäkin kiinnostusta, erityisesti tutkijapiireissä, mutta välillä sen ulkopuolellakin. - Äskettäin yhteyttä otti viikinkiajasta ohjelmaa tekevä Ruotsin televisio, joka halusi mukaan haastattelua Suojoesta. - Sitä kyllä hieman oudoksuin, koska nämä Suojoen löydöt eivät ole siltä ajalta, vaan ristiretkiajan lopulta, Janne Vilkuna sanoo. Katso Teuvo Mujon video tästä: