Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kevät keikkuen tulevi

Maaliskuu päättyi pieneen pakkaseen. Talvi yrittää vielä pitää pintansa ja viime yönäkin satoi hienoinen lumikerros. Vanhaa lunta on vain varjoisemmissa paikoissa. Aamulla luontoretken aloitin melkein pilvisellä ja tyynellä säällä. Pihaan astuessani kuuntelin kevään ääniä. Käpytikka rummutti talomme päädyssä olevan kelon latvassa. Joutsenpari ui rauhallisesti pihamme edustan salmessa. Linnut huomasivat minut ja lopettivat ruokailunsa. Vastasin niitten matalaan ääntelyyn, jolloin linnut rauhoittuivat. Luultavasti ne tunnistivat minut, koska olemme tavanneet jo monena aamuna. Toinen joutsenpari oli kauempana jäällä. Niillä ei ole asiaa salmeemme. Yrittäminenkin rankaistaan kovin ottein paikan varanneen joutsenparin toimesta. Lähdin käymään Riihossa. Uusi lumi pöllysi autojen perässä, mutta tie ei ollut liukas. Pysähdyin ensimmäiseksi Ylisenjärven uimarannan parkkipaikalla. Järven jäällä ja Ristajoen suun sulassa oli yöpymässä yli neljäkymmentä joutsenta. Linnut neuvottelivat kovaäänisesti ruokailupellolle lähdöstä. Jatkoin matkaa peltolakeudelle. Kylmän yön jälkeen pelloilla värjötteli pieniä töyhtöhyyppäryhmiä. Taisivat olla vielä unessa. Linnut heräsivät pohjoisesta tulevan parinkymmenen yksilön hyyppäparven tuloon. Nämä paluumuuttajat laskeutuivat pellolla torkkuvien lajikumppanien viereen, mutta jatkoivat pian matkaansa metsän reunan yli etelään päin. Kauempana pellolla torkkui kurkipari. Kurjet eivät reagoineet kauempaa kuuluvan kurjen huutoon. Viereisen pellon heinikosta pilkisti kahden rusakon pitkät korvat. Lähdin vielä pyörähtämään Valkealahdessa ja Heinäsessä. Valkealahden Raatelahdella joutsenpari esti yli lentelevien joutsenten laskeutumisen. Heinäsen pelloilla hyöri kevään ensimmäinen isompi peippoparvi. Puissa olevat peipot lauloivat iloisesti. Kotimatkalla poikkesin katsomassa Kurkilahden rannalla myrskyn alkuviikolla kaatamaa 150 vuotiasta jättikuusta. Paikka oli jo siivottu, mutta kanto oli halkaisijaltaan 110 senttiä. Kuusi ei kaatunut juurineen, vaan katkesi muutaman metrin korkeudelta. Kelokanto olisi ollut komea nähtävyys, jos se olisi jätetty pystyyn. Yli kolmekymmentä metriä korkean kuusen kaatumiseen vaikutti vuosi sitten suoritettu hakkuu. Silloin jättikuusen suojana olleet naapuripuut kaadettiin. Aamuretki huipentui vielä kotipihassa, jossa melko harvinainen pikkutikka huuteli ja rummutti. Kevät näkyy ja kuuluu jo hyvin luonnossa