Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Hei poika huoltoasemalla!

Olen pikkusen vanaha ja pikkusen pölijä, kuten Oulun murteella sanotaan. Hiljattain käytin kait noita sanoja, mutta sainpahan sielläkin murrealueella elellä ja lapset latoa. Mutta tällä murrealueella nuori mies työasussa jäi odottamaan, saanko bensaa Haapamäen tankista. Pyytämättä odotteli, kunnes sanoin olevani ihan läheltä ja että pärjään kyllä, vähän vain nikotteli lääkärilaskujen kuormittama credit-puoli. Mutta tuntui hyvältä, että nuori mies välitti muorista. Siinä muistin myös toisen vanahojen töppäyksen. Eli loksauttipa taannoin mies auton etuoven lukkoon, kun minä olin juur lukinnut takaoven. Autovanaha hyrisi, eikä ollut tekoa, mistä päästä sisään. Vieressä jurrasi toinen vanha auto, johon nuori mies juuri oli saanut yhtä nuoren naisen ostoksineen mukaan. Minä koputan ikkunaan ja kyselen, josko pojalla olisi autoalan koulutusta. Poika ponkaisi autosta ja tyttö myös, ja eipä ollut sitä koulutusta, mutta yhdessä pähkäiltiin asiaa kahden vanhan auton kurnuttaessa. Lopulta saatiin sentään Haapamäeltä meidän auton omalääkäri paikalle ja päästiin kotiin. Nuorista jäi kuitenkin valtavan hyvä mieli. En ole ikinä tavannut Keuruulla muita kuin mukavia nuoria. Kotiin kitkutellessa ajattelin, että touhuamme itse kukin omalla sarallamme, mutta meillä ikäihmisillä voi olla huono tapa olla menemättä sinne, missä on nuorten tekemisiä esillä. Omien lasten ja lastenlasten esityksiä ehkä seurataan, mutta muuten nuorten työnäytteet ja esitykset voivat jäädä huomiotta. Entäpä jos eläkeläisporukat menisivät myös nuorten esityksiin? Nyt runopalkintovuonna Einari Vuorelan seurassa on yhtenään runo mielessä. Runopalkinto jaetaan, mutta yhä enemmän olen ajatellut runoilijoiden nuoruutta ja sitä, miksi yleensä kirjoitetaan. Einari Vuorelan seura odottaa nyt uudistetulta Pikku Einari -kilpailulta myös nuorten panosta: nuoret kirjoittakoon ja maalatkoon, heissä on uutta voimaa ja tahtoa. Runo on tätä elämää, se on huoltoa ja asemaa. Ja tässä uhkien ajassa on hyvä yhtyä Keuruun oman runoilijan Sylvi Rapon sanoihin: Kukaan ei saa viedä nuorilta toivoa.