Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Uusia näkökulmia vanhaan kirkkoon

Näkökulma ratkaisee, yllättääkin. Niin käy pihlajaveteläisen Kari Kotirannan uudessa kirjassa Pihlajaveden kirkonrakentajia etsimässä, jossa matkataan 1700-luvun Pihlajavedelle. Kirjoittaja on koettanut asettua tuon ajan ihmisten asemaan, miten tavallinen kirkonrakentaja koki ison hankkeen. - Yleensähän historiaa kirjoitetaan instituutioiden, vaikkapa seurakuntien tai kaupunkien näkökulmasta. Yksilön näkökulmasta tarkastellen on selvää, että 1700-luvun ihmiset olivat fiksuja, mutta eivät niin hurskaita, kuin jälkikäteen on haluttu ajatella. He ajoivat kuitenkin kirkkohanketta omasta näkökulmastaan ajatellen järkevästi, pohtii Kotiranta. Kotirannan mukaan Pihlajaveden vanhan kirkon rakentaminen oli iso yhteinen ponnistus, jossa sekoittui monenlaisia pyrkimyksiä. Esimerkiksi valtapolitiikkaa. Haluttiin katsoa, kuka isäntä oli auktoriteetiltaan kylänvanhin. Kirkon rakentaminen ymmärrettiin myös esivallan tottelemiseksi. - Kristinuskon opetuksessa oli paljon pelottelua. Siksipä suostuttelu kirkon rakentamiseen oli varsin helppoa, olihan vaihtoehtona tulinen järvi kuoleman jälkeen, kuvailee Kotiranta 1700-luvun ihmisten uskonnollista mielenmaisemaa. Kristinuskon rinnalla eli myös vanha luonnonusko: noidat, metsänväki ja haltiat - siitäkin huolimatta, että lakisääteinen pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon astui voimaan jo 1634. - Olen kumonnut kirjassani useita Pihlajaveden vanhaan kirkkoon liittyviä myyttejä: esimerkiksi kirkon seinään jääneet varjot hartaista sanankuulijoista, ilmiö nimeltä erämaakirkon ihme. Ne taitavat sittenkin olla unisten, kirkkoon pakotettujen, väsyneiden ihmisten vaatteista vuosien mittaan jääneitä painumia, sanoo Kotiranta. Kirkkomatkat olivat pihlajaveteläisille pitkät, aluksi Ruovedelle, myöhemmin Keuruulle. Siksi haluttiin oma kirkko. Tuomiokapituli antoi luvan saarnahuoneen tekemiseen, mutta paikalliset eivät antaneet periksi, vaan rakensivat kirkon omin varoin. Työt alkoivat 1780. Sen verran omavaltaisuus kostautui, että 1781 valmistunut kirkko vihittiin virallisesti käyttöön vasta 1787. Pihlajaveden kirkon rakentajaksi ja rakennusmestariksi on sanottu Matti Åkerblomia. Hän oli aikansa mestari, tunnettu koko Hämeessä. - On todennäköisempää, että Pihlajaveden kirkon rakensivat kuitenkin paikalliset. Åkerblomilla oli vuosina 1776 - 1782 lukuisia kirkkohankkeita. Hän ei olisi ehtinyt valvomaan Pihlajaveden kirkonrakennusta. Piirustukset hän on voinut laatia. Mitään alkuperäisiä dokumentteja tuolta ajalta ei ole säilynyt, perustelee Kotiranta. Kari Kotiranta kuvailee kirjassaan myös Pihlajaveden uuden kirkon rakentamista, sillä kirkkohankkeet liittyivät toisiinsa. - Pihlajaveteläiset olivat omanarvontuntoisia ja omillaan toimeen tulevia, jääräpäisiäkin. Määrittikö uuden kirkon paikka kylän kehittymisen suunnan. Olisiko väestön kehitys ollut kaikkineen toisenlainen, jos uusi kirkko olisikin rakennettu Koipikankaalle ja taajamasta rakentunut tiivis radan varteen, pohtii Kotiranta kirjansa lopulla. Keskiviikkona 29. maaliskuuta 2017 Kari Kotiranta juhlii omaa 70-vuotissyntymäpäiväänsä ja toisen kirjansa julkistusta Tiedetilalla seminaarissa, jonka otsikkona on Pihlajaveden kirkonrakentajia etsimässä. Ohjelmassa on kahvittelua, tunnin luento, jossa Kotiranta kertoo myös, mitä kaikkea jäi kansien välistä vielä pöytälaatikkoon. Kaiken suolana on yhteinen keskustelu päivän teemoista. Syntynyt 29.3.1947 Pihlajaveden Kotirannassa. Vanhemmat Esko ja Saara Kotiranta. Asuu Pihlajavedella, entisellä Karimon koululla ja pitää vuodesta 2007 lähtien Tiedetilaa, jolla on muun muassa tietokoneiden historiasta kertovia näyttelyitä ja seminaareja. Koulutus: Haapamäen yhteislyseo, Keuruun yhteiskoulu yo 1968 ja psykologi Jyväskylän yliopisto Työuraa: opetusalalla yli 40 vuotta, mm. apulaisprofessori Oulun yliopistossa ja rehtorina Sastamalan opistossa. Perhe: Vaimo Tuula vuodesta 1971, aikuiset pojat Atte ja Tuukka sekä lapsenlapset Oona, Taneli ja Peppi. Harrastukset: kirjoittaminen, työn alla kirja toinen tietokoneiden historiasta.