Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tärpättiä ja tervankusta

- Huttula, mukava nimi! Näin saattoivat junamatkustajat tuumia jo vuonna 1897. Rautatien tulo muutti kylän elämän. Se antoi työtä, kohtaamispaikan ja toi paikkakunnalle uusia ihmisiä. Kylässä edelleen asuva monen polven rautatieläinen Veikko Kinnunen on tallentanut Huttulan aseman historiaa. - Dahlberg-niminen ratavartija oli liikennepaikan ensimmäinen työntekijä, oli Huttulassa jo rakennusvaiheen aikana. Muistelijan oma Huttula-historia ulottuu vuoteen 1913. Silloin tulivat Paavo ja Helga Kinnunen Keuruulle. Paavo teki töitä asemalla, Helga-rouva ompeli. Huttula oli saanut kansakoulun ja koululaiset tarvitsivat vaatteita. Paavo Kinnusen kuoltua Huttulan asemaa alkoi hoitaa Viljo Kinnunen ja näin suvun rautatieläishistoria sai jatkoa Keuruulla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Haapamäen ja Jyväskylän välistä rataa kohennettiin voimallisesti1920-luvulla. - Suurimmat muutokset, louhinnat ja vastaavat, oli tehtävä juuri Huttulan kohdalla, Veikko Kinnunen tietää. Huttulan asema oli 50 metriä korkeammalla kuin viereiset asemat. Konduktööriksi pätevöitynyt Viljo Kinnunen toimi työnjohtajana muutostöiden aikana. Asema ja makasiinirakennus siirrettiin kaljuilla kokonaisina ratalinjan varteen. - Vuoteen 1944 asemalla oli pääraide junien kulkua varten ja sen varressa aseman puolella lyhyt raide sekalaisen tavaran ja puun kuormausta varten. Pääraiteen toisella puolella oli pitkä raide, jonka varrella oli varastoalue tuhansia puukuutioita varten, Veikko Kinnunen selvittää aikakirjansa kertomia. Kun raide puunkuormausta varten valmistui, junien kohtaamiset helpottuivat. Sota-aika näkyi ja tuntui Huttulan asemalla monella tavalla. Ajan erikoisuuksia edusti muiden muassa Amerikassa ollut ratavartija Kristo , joka opetti koululla englantia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Puun ja evakoiden tavaroiden lisäksi asemalla rahdattiin sota-aikana ja sen jälkeen monenlaista tarviketta: kananmunia, tervaa, tervankusta, hiiltä, tärpättiä. aseöljyä ja niin edelleen. Kun karjataloudet alkoivat kuljettaa maitoa meijeriin, niin Huttulan asemalle tuotiin tonkkia. Iso-Huttula, Puusti, Tukia, Sojakka, Salos, Kansanaho, Isoaho, Pönkkälä, Ostamo, Veikko Kinnunen luettelee tonkkaliikenteen taloja. Myös kauppaliikkeet käyttivät rautatiekuljetuksia, Ampiala, Mäilä, Tiilikainen, Takala, Koivukangas. Tönölle tuli 30-luvun lopussa Osuusliike Mäki-Matin myymälä. Kun Viljo Kinnunen vuonna 1946 kuoli, Erkki Kinnunen jatkoi Huttulan Kinnusperinnettä. Hänen aikanaan metsä ja metsätyöt valtasivat alaa ja paikkakuntaa. Mottijätkiä, ajomiehiä ja metsäherroja tuli ja meni. Metsä-Huttulan, Riihelän ja Rautakorven kämpät vetivät väkeä. - Kun liikenne kasvoi, Huttulakin sai valvontapaikan arvon. - Kaikille junille oli saatava seuraavan aseman lupa ennen kuin saimme antaa lähtöopasteen, Veikko Kinnunen muistelee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Asemalla oli jo neljä miestä töissä, mutta 60-luvulla autoliikenteen kasvu vaikutti ratkaisevasti myös Huttulan aseman elämään. Veikko Kinnusen työpaikka siirtyi 1972 Jyväskylään. Neljän vuoden päästä Reino Ruoranen sulki aseman ovet. Vuonna 1978 konduktööri Veikko Kinnunen ja veturinkuljettaja Antti Liukko kuljettivat viimeiset vaunut Huttulan kolmosraiteelta muun maailman raiteille.