Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kesäajan turhuus

Turhaan, aivan turhaan...Näin alkaa Joel Hallikaisen vuoden 1992 hittikappale Kuurankukka. Aivan turhaan käännellään myös kodin kaikki kymmenen kelloa jälleen kesäaikaan tulevana sunnuntaina. Olen tällä viikolla niin kovasti yrittänyt pinnistellä ja keksiä järkiperäisiä syitä sille, miksi tätä tapaa edelleen pitäisi noudattaa, mutta en ole onnistunut keksimään montaakaan syytä. Yhdysvaltain ”perustajaisiin” kuuluva Benjamin Franklin puhui tiettävästi ensimmäisenä humoristiseen sävyyn niin sanotusta kesäajasta kirjoituksessaan vuonna 1784. Franklinia kismitti se, että ihmiset valvoivat niin myöhään, ja kalliita kynttilöitä kului valaistuksen ylläpitämiseen iltamyöhällä. Vastaavasti aamun valoisat tunnit kuluivat ihmisiltä unten mailla. Nykyäänkin kesäaikaan siirtymistä perustellaan ihmisten aktiivisen valveillaoloajan ja vuorokauden valoisien tuntien yhteensovittamisella. Nykyihmisenkin elämänrytmi kun tahtoo olla enemmän ilta- kuin aamupainotteinen. Kesäaikaan siirtymistä vastaan argumentoivat kuitenkin sanovat, että valoisien tuntien ”säästämisestä” saatava hyöty on nykyaikana varsinkin Suomessa valoisien kesien vuoksi minimaalista. Oli niin tai näin, tulee tavallinen tallaaja helposti siihen tulokseen, että kellojen vekslailussa on kyse pelkästä muinaisjäänteestä, pakollisesta pahasta, jota nykyään muuten säädellään oikein EU-direktiivillä. Tavallisen kellojen siirtelijän näkökulmasta siirtoa seuraavina päivinä ollaan väsyneitä, huonovointisia ja pahantuulisia, myöhästellään sekä voidaan kuulemma vireystilan laskun takia joutua jopa auto-onnettomuuteen. Ei siis auta muu, kuin toivottaa jo tässä vaiheessa Hallikaisen suositun Kuurankukan sanoin kaikille suuria voimia kellojen siirtelyyn: ”Turhaa, aivan turhaa on katkeruutta kantaa sisällään. Turhaa, aivan turhaa kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään.”