Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Multian MM-potkut: Hulluttelusta kilpakelkan välinekehittelyyn

Kun puhutaan kilpapotkukelkkailusta, yksi nimi on yli muiden. Hannu Vierikko on yksi kilpapotkukelkkailun pioneereista, joka vuodesta 1988 lähtien on osallistunut kaikkiin Multialla järjestettyihin potkukelkkailun MM-kisoihin. Yli 50 maailmanmestaruuden ja aikoinaan kaikkien matkojen ME-miehen omien sanojen mukaan hän hurahti potku-urheiluun täysin 1980-luvun lopulla. – Alkuun se lähti hulluttelusta ja yhteisestä hauskanpidosta. Meillä oli suunnistusporukka, jonka kanssa käytiin kilpailemassa yhdessä ympäri Suomea. Ensimmäisinä vuosina kilpapotkukelkkailu oli erikoista ja eksoottista. Potkiminen vain koukutti yhä enemmän, jolloin mekin pyrimme kehittymään entistä kovemmiksi potkukelkkailijoiksi, Vierikko muistelee. Voitettuaan kilpapotkukelkkailussa kaiken mahdollisen, Vierikko aloitti kelkan välinekehittelyn. Ideoinnin ja suunnittelutyön päätteeksi mies toi markkinoille mallin, joka toimii niin kilpa- kuin retkikelkkanakin. Alkuperäinen idea kelkasta syntyi jo 1994. – Kelkka on valmistettu lämpökäsitellystä alumiinista. Kilpakelkan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat rungon oikean kiertojäykkyyden lisäksi rakenteiden säädettävyys. Kun ihmiset ovat erikokoisia, tulisi kelkankin olla sellainen, jonka pystyy säätämään kullekin kilpailijalle ergonomisesti oikeaksi, Vierikko toteaa. Hiilikuidusta valmistettu kelkka olisi alumiinista kevyempi, mutta painossa saatu etu hukkuisi siihen, että hiilikuitu ei Vierikon mukaan kestä rasitusta niin kuin alumiini. – Jos piikkarilla potkaisee vahingossa hiilikuitua, vaurioituu materiaali helposti. Rakenteellisesti kilpakelkan tärkein kohta on niin kutsuttu ketara, jossa kelkan runko kiinnittyy jalaksiin. – Mitä lähempänä ketaraa pystysuunnassa otekohta on, sitä parempana kelkan hallittavuus säilyy. Eteenpäin kaartuva runko antaa potkaisevalle jalalle edessä tilaa, Vierikko valaisee kilpakelkan rakenteiden ominaisuuksia. Kilpakelkan noin 5,5 kilon kokonaispaino muodostuu jalaksista ja kelkan rungosta. Samaisella kilpakelkan rungolla voi liikkua muutenkin kuin kilpailumielessä. Vaihtamalla alle joko yleisjalakset, muovijalakset tai erikoisjalakset, muuntautuu kelkka retkikäyttöön jäälle tai potkittavaksi moottorikelkkauralle lumella. Multian urheilukentän 300 metrin radalla kaarreominaisuudet tuovat haastetta MM-kisojen kilpailijoille. – Jalaksien luisto-ominaisuudet sekä sivuttaispito näyttelevät suurta roolia. Myös sääolosuhteilla on merkitystä. Jos on reilusti pakkasta, pitää jalaksien olla sopivan terävät, jotta ne pitävät kovalla jäällä. Mutta kuitenkin niin, etteivät jalakset uppoa jäähän, mikä vie pois luiston, sanoo Vierikko.