Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Treenikämppä keskellä Keuruuta - Säästöpankin kellarissa soi, jazzista tanssimusiikkiin

Keuruulla vanhan säästöpankin talon kerhohuoneessa, taloyhtiö Säästökeskuksessa soi Dixieland-jazz, rock, pop ja suomalainen tanssimusiikki. Kiinteistössä on liikkeitä ja asuntoja ja kellarissa tehdään keuruulaista musiikkikulttuuria kolmen yhtyeen harjoitellessa siellä ohjelmistojaan tai soitellen omaksi ilokseen. Bändien harjoitustilaksi kerhohuone tuli pari vuotta sitten, kun yhdeksän muusikkokaverusta vuokrasi sen tilaksi, johon jokainen heistä voi tuoda oman yhtyeensä tai poiketa treenailemaan itsekseen. - Täällä treenaavat pop-rockia soittava Empty Pocket, Eija Liuksen Valo-yhtye sekä Dixie Bear Band, kertoo Jarmo Palomäki , Valon kosketinsoittaja. Muut yhtyeen muusikot ovat Saku , Atte ja Jarmo Toivola . Empty Pocketissa puolestaan soittavat Palomäen lisäksi Jarno Tukiainen sekä Ari Häkkinen ja Saku Toivola. Samoja miehiä eri kokoonpanoissa - näin pääsee soittamaan eri musiikkilajeja. Akustiikkaa on kerhohuoneella paranneltu ja näin muokattu pehmoisempi äänimaailma. Tavoitteena on, ettei soitto vaivaa talon muita käyttäjiä tai asukkaita. - Suoraan harjoitustilan yläpuolella sijaitsee Seppälä. Ei soittomme kai pahasti ole kaupankäyntiä häirinnyt. Kerrankin liikkeessä oli tapahtumapäivä ja pyysivät, että jätämme harjoitustilan oven auki, että musiikki kuuluu myös liikkeeseen, kertoo Palomäki. Bändeistä Empty Pocket ja Valo myös keikkailevat jonkin verran lähiseudulla. - Empty Pocket soittaa kymmenkunta keikkaa vuodessa. Soitamme Multialla aprillipäivänä. Kesällä soitamme Nyyssänniemessä. Myös Valolle on sovittu esiintymisiä. Valossa toimitaan täysin sen mukaan, miten Eijan laulajanura etenee, Palomäki sanoo. Yhtyeet ovat harjoitustilaansa tyytyväisiä. Tilaa riittää, neljäskin rumpusetti löytää sijansa tilasta. - Meitä on mukava porukka. Asiat sujuvat ja pysyvät hanskassa. Aikuisten musiikinharrastajien täytyy olla itse aktiivisia harjoitusmahdollisuuksiensa luomisessa. Nuorille kaupunki tarjoaakin hyvin tiloja ja mahdollisuuksia monenlaiseen harrastamiseen, sanoo Tukiainen. - Meille soittaminen on sielunhoitoa. Toiset innostuvat moottoripyöristä tai maalaamisesta, meillä on aina ollut musiikki, vaikka sitten olisi parinkymmenen vuoden taukokin väliin mahtunut, sanoo Palomäki. Musiikillisesti Palomäen ja Tukiaisen haavena on oppia laulamaan paremmin stemmoissa. - Toivottavasti pikku hiljaa opitaan - saadaan rutiinia siinäkin taidossa.