Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lönnrot keräsi Kalevalaa 15 vuotta

Elias Lönnrot (1802 - 1884) keräsi materiaalia Kalevalaan 15 vuoden ajan tekemällä kontti selässä keruumatkoja etupäässä Savoon, Karjalaan ja Lappiin. Lönnrot teki viisi runonkeruumatkaa vuosina 1828–1834. Savupirteissä Lönnrot kuunteli runolaulajia, tallensi heidän runonsa, tarinansa ja elämänohjeensa ja kokosi niistä yhtenäisen teoksen vuonna 1835. Lönnrot antoi runoelmalleen nimeksi Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista . Tämä niin sanottu Vanha Kalevala jakautuu 32 runoon ja siinä on 12 078 säettä. Teoksesta otettiin 500 kappaleen painos. Kalevalan ensimmäisen laitoksen ilmestymisen jälkeen vuonna 1835 hän teki vielä viisi matkaa lisää. Tänä päivänä tunnettu uusi, laajempi Kalevala ilmestyi vuonna 1849. Kanteletar , joka sisältää laulurunoja, ilmestyi vuosina 1840–41. Lönnrot keräsi matkoillaan myös Suomen kansan sananlaskuja, arvoituksia ja loitsurunoja. Kalevalainen runous perustuu kalevalaiseen runomittaan, kalevalamittaan. Ennen runojen taltioimista ne siirtyivät sukupolvelta toiselle suullisena perintönä, yleensä laulaen. Kalevalainen runous kertoo elämän koko kirjosta, arjesta, juhlasta ja historiallisista tapahtumista. Kalevalan ilmestyessä Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta, mutta vuoteen 1809 saakka Suomi oli ollut osa Ruotsin valtakuntaa. Lönnrotin koostamasta runoelmasta tuli etenkin suomalaiselle sivistyneistölle kansakunnan menneisyyden, kansallisuuden, kielen ja kulttuurin tunnuskuva, jonka varaan suomalaista identiteettiä alettiin rakentaa. Lönnrotin ansiosta suomalaiset saivat kansallista myyttistä historiaa kuvastavan muinaiseepoksen, joka herätti kiinnostusta myös ulkomailla ja nosti pienen, tuntemattoman kansan muiden eurooppalaisten tietoisuuteen. M.A. Castrén käänsi Kalevalan ruotsiksi vuonna 1841 ja vuonna 1845 siitä ilmestyi ranskankielinen proosakäännös. Kalevalan juhlinta helmikuun 28. päivänä johtuu siitä, että Elias Lönnrot päiväsi Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835. Ensimmäisinä Kalevalan päivää ryhtyivät viettämään juhlapäivänä 1865 Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston eli nykyisen Helsingin yliopiston Savo-karjalaisen osakunnan ylioppilaat. Epävirallinen liputuspäivä se on ollut vuodesta 1950 lähtien. Vuonna 1978 se vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi, jolloin se vahvistettiin asetuksella myös suomalaisen kulttuurin päiväksi. Lähteet: www.kalevalaseura.fi ja www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/kalenterijuhlat/kalevalan-päivä Kalevalan päivä 28.2. Virallinen liputuspäivä Juhlittu: 1860-luvulta lähtien Elias Lönnrot koosti Kalevalan kansanrunoista, joita hän merkitsi muistiin runolaulajilta keruumatkoillaan Kalevalan päivänä juhlitaan suomalaista kulttuuria ja identiteettiä Kalevala on edelleen käännetyin kaunokirjallinen suomalaisteos. Teos on käännetty yli 60 kielelle.