Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Äidinmaa ja sen kasvot

Katsoin jokin aika sitten Espoon kaupunginteatterissa mainion näytelmän Äidinmaasta, 100 vuotiaan Suomenkin innoittaman draaman vahvoista, tavallisista naisista neljän sukupolven tarinan kuljettamana. Upeat näyttelijät ja näytelmää lomittava musiikki, sekä itse tarina herätti mietteitä. Sodan varjot kulkevat näytelmän mukana. Isättömyys, sotaleskeys, järkiavioliitto ja lapsen luovuttaminen sotalapseksi mahdottoman edessä, paluun vaikeus ja kaipaus soivat musiikissa. Ja kaikki tämä ei ole vain teatteria, vaan on jotain historiassa koettua ja elettyä. Draaman edetessä tulee jossain vaiheessa myös se tunne, joka tekee teatterissa käynnistä joskus erityisen ainutlaatuisen kokemuksen: tämä tarina kertoo myös minusta, koskettaa sitä maailmaa missä elän. Tiedämme tarinan suomalaisista vahvoista naisista, jotka kestivät kotirintamalla ja hoitivat sodan aikana monet miestenkin tehtävät. Suomalaisnaiset niin maalla kuin kaupungeissa olivat aktiivisia myös itse sodassa toimiessaan lottina erilaisissa tehtävissä. Heidän arvonsa on viime vuosina huomattu nostaa esiin. Tämän perinteen on sanottu edistäneen suomalaisen naisen valmiutta työelämään myös sodan jälkeen. Tällä kaikella on myös kääntöpuoli: on kasvettu vahvoiksi, jopa liian vahvoiksi. Tunteet on jouduttu jättämään syrjään, kun on ollut tarpeen ottaa vastuuta, nykymittapuun mukaan joskus teinityttöinä. Näytelmän kautta tavoitin jotain tästä vahvuuden puolesta myös omassa, ilmatorjunnan lottanakin toimineessa Aira-äidissäni ja hänen sukupolvessaan, ja miksei myös omassa itsessäni. Olemmeko oppineet vuorovaikutukseen ja tukeen vahvuuden lisäksi? Äitini kautta näin myös toisen puolen asiaa: perheen, sisarusten, yhteisten kokemusten yhteen kasvattaman sukupolven tuen ja välittämisen. Ruotsinpyhtäällä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen äidin kertomuksista välittyi paljon valoisuutta, niukan sodan ajan kulttuurinkin keskellä. 23.2. on nyt jo edesmenneen äitini syntymäpäivä, hänelle ja satavuotiaan Suomen tekijänaisille kuuluukoon siis kaunis kiitos.