Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Sillat yli Keurusselän sinen

Kaikki tiet Keuruun keskustasta mihin ilmansuuntaan tahansa kulkevat siltojen kautta. Kaksi keskustan silloista, länteen päin ajettaessa Lapinsalmen silta sekä itään päin lähdettäessä Isonkivensilta, on tullut miehen ikään. 50 vuotta sitten valmistuneet sillat olivat silloisen Keuruun kasvavalle liikenteelle iso harppaus kohti sujuvampaa ja turvallisempaa liikennettä. Suur-Keuruun Sanomien mukaan siltojen perustyöt tehtiin sen aikaisen Tie- ja vesirakennuslaitoksen (TVL) omina töinä. Siltojen rakennustöissä oli kuitenkin joitain paikallisia kone- ja kuorma-automiehiä, jottei työmaakoneita olisi siihen aikaan tarvinnut hankkia kaukaa. Yksi heistä oli keuruulainen kaivinkoneurakoitsija Heikki Boman. – Kaivoin siihen aikaan pääosin metsäojia. Minulla oli silloin kaksi konetta, joista toinen jouti kunnan työmaille. Lapinsalmen siltatyömaan rakennusmestari tuli yhtenä päivänä pyytämään, että lähtisinkö muotoilemaan luiskia tukipilareiden takana ja tienvarsille. Olin jo lupautunut yksityisten töihin, enkä oikein olisi ehtinyt siltatöihin, Boman muistelee. Luiskien teolla oli ollut kiire, eikä siihen hätään muita koneurakoitsijoita ollut nopeasti saatavilla. Rakennusmestari oli kysynyt Bomanilta, että auttaisiko tässä tilanteessa raha. – Minä vastasin, että saattaisihan sillä vaikutusta olla, nauraa Boman. Lopulta Boman pääsi muotoilemaan sekä Lapinsalmen että Isonkivensillan luiskat ja penkereet. – Rakennusmestari oli tarkka mies ja painotti, ettei kauha saanut edes hipasta valettuihin betonipilareihin. Minä vastasin hänelle, että ei hipasta sitten, jatkaa Boman. Hietalanmäellä asuva Mikko Korvenpää muistelee, että Isokivensiltaa tehtiin kausitöinä, minkä vuoksi sillan valmistuminen vei pitkään. 13.1.1967 ilmestynyt Suur-Keuruun Sanomat kirjoittikin, että Isokivensillasta oli tullut Iisakin kirkon kaltainen työmaa. Jutun kuvatekstinä oli: ”Tuleeko valmista vai eikö tule?”. – Isonkivensilta rakennettiin rautatiesillan pohjalle. Ennen vanhaan salmi ylitettiin kapeaa rautatielle tarkoitettua siltaa pitkin. Autot joutuivat odottamaan vuoroaan, kuten nykyisin vanhalla Lapinsalmen sillalla. Siinä oli joskus ahdasta, kun samaa siltaa käyttivät myös pyöräilijät ja jalankulkijat, Korvenpää toteaa. Uusi iso ja leveämpi silta veti liikennettä paremmin. Samaan aikaan tehtiin myös tie Kolhoon päin. – Tie yli Matalasalmen rakennettiin hevosilla ja miesvoimin Valkealahdessa asuneen Eero Takasen johdolla. Tienpohjan maat ajettiin Varisssaaresta. Tietä tehtiin aina Haitonsalmeen saakka, jatkaa Korvenpää. Keuruulla siihen aikaan poliisina toiminut Matti Nieminen muistelee, että Isonkivensalmen vanha silta olisi viety jonnekin Pohjoiseen Keski-Suomeen maantiesillaksi. – Silta kuljetettiin rekkakyydityksellä Keuruulta iltahämärässä. Kun sitä alettiin nostamaan kyytiin, huomattiin ettei se käynytkään helposti, kun puhelinlangat olivat tiellä. Kun vielä silta oli rekan molemmin puolin toista metriä leveä, kuljetus on varmasti ollut hankala, Nieminen arvelee. Suur-Keuruun Sanomat uutisoi 17.2. ilmestyneessä numerossaan Lapinsalmen sillan keskustan puoleisen pään valutöistä, joissa valmisteltiin alikulkukäytävän kannatinpilareiden pohjan valuja. Aiemmin Keuruun keskustasta Jyväskylään päin ajettaessa rautatie jouduttiin ylittämään kahdesti. Radanylitykset olivat vuosien saatossa johtaneet junan kanssa useisiin onnettomuuksiin, joissa oli menetetty ihmishenkiä. Ennen vuotta 1967 tie kulki vanhan kirkon kiviaidan vieressä kohti vanhaa Lapinsalmen siltaa, jonka kautta tie nousi takaisin sukkatehtaan vierestä ylös nykyisen Jyväskyläntien kohdalle. Uusi Lapinsalmen silta avattiin liikenteelle lopulta heinä-elokuun vaihteessa 1967. Silta on niin sanottu jatkuva teräsbetoninen palkkisilta. Kansirakennelmat urakoi tamperelainen rakennusliike Tähtinen&Sola. Suur-Keuruun Sanomien lehtijuttu uutisoi 1.9.1967, että nykyisen Kangasmannilantien pohjaa kaivettiin kohti vanhaa Lapinsalmen siltaa. Tiestä vasemmalle erkani kevyen liikenteen alikulkukäytävä, joka kulki maantie- ja rautatiesillan alitse. Talvella 1967–1968 käyttöönotetun alikulkukäytävän rakentamisesta vastasi Valtion Rautatiet. Toisenlaisistakin tiesuunnitelmista vuonna 1967 Keuruulla huhuttiin. Keuruulainen Onni Haapala työskenteli kesätöissä vuonna 1967 projektissa, jossa TVL teetätti tutkimuksia Pappilanniemen ja Haitonsalmen väliseltä vesialueelta. – Meidän tehtävänämme oli kairata järven pohjaa ja etsiä sieltä kohtia, jotka mahdollisesti kantaisivat siltarakenteita. Koskaan meille ei oikeasti selvinnyt, miksi tankokairauksia tehtiin, mutta moni uskoi kairauksien liittyvän mahdolliseen Kolhontien oikaisuun Pappilanniemen kärjestä Haitonsalmeen. Oliko sitten tarkoituksena siihen rakentaa silta, sitä ei tiedetty. Samaan aikaan kuitenkin rakennettiin varuskuntaa Valkealahteen. Projekti sitten päättyi ihan yhtäkkiä kuin se oli alkanutkin, Haapala muistelee.