Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Heleätä helmikuuta

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget”, laulettiin muinoin koulussa niin kovalla volyymilla kuin luokallisesta nuhanokkaisia tenavia ääntä irtosi. Suurten ikäluokkien muistoissa helmikuut näyttäytyvät huikeana kuuraisten metsien ja häikäisevien hankien kuvakollaasina. Ei annettu pakkasvaroituksia eikä syrjäkylän mökkeröisten ikkunanpielissä juuri kiillellyt elohopeamittareita, mutta jonkinlainen celsiusasteikko kansalla oli selkärangassaan. Kun lerppakorvaisella karvareuhkalla seppelöity äijänturilas leukaperät kankeina urahti: ”Ainaki neliäkymmentä!” ja toinen vahvisti: ”Neliäkymmentäviis!” niin silloin oli kylmä. Ei jäätyneet putket taloissa, missä vesi kannettiin ämpärillä sisään ja toisella ämpärillä ulos, mutta lähteen silmäkin pyrki tulipalopakkasilla umpeutumaan. Ensin jään sai rikki ämpärin pohjalla, sitten jykevällä kepakolla ja viimein tartuttiin kirveeseen. Avanto kannatti hakata huomattavasti isommaksi kuin vain ämpärinmeneväksi, sillä se supistui hyvin nopeasti. Puuseen ovipieleen nojasi rautakanki. Sen voimalla pidettiin kurissa se keko, joka pakkasessa jämäköityi tanakaksi ja suipoksi kuin Eiffeltorni ja ennen pitkää kurotti huippunsa reikätason yläpuolelle. Eikä tiennyt kissakaan mitään mistään hiekkalaatikoista, vaan tarpeen tullen senkin oli sipaistava uunin päältä alas ja ovesta ulos. Koulusta ei ollut mitään erityislupaa olla pakkasen takia pois, ja kun kakarat kerta tarkenivat rahjustaa yli viisikin kilometriä koululle asti, heidät voi huoletta ulkoistaa myös välitunneiksi. Niihin aikoihin alettiin tosin jo puhua kummia, nimittäin että pitkämatkakoulukkaille pitäisi järjestää taksikuljetus. Pian omien kouluvuosieni jälkeen puheista tuli totta, ja arvatkaa, kyseltiinkö silloin mistään lupia siihen, kuka koulutaksissa sai matkustaa? Koulutaksista tuli hyvin äkkiä kylän yleinen kulkuneuvo. Onpa vain osa tämän satavuotiaan tasavallan historiaa sekin aika. Kolmenkymmenen vuoden päästä kukaan ei muista, miten elettiin ilman sähköä, vesijohtoja ja koulutakseja. Siihen vielä kolmekymmentä vuotta, niin muistaako kukaan sitäkään, miltä tuntui ihan oikean pakkasen puraisu iholla?