Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tammikuun luontopäiväkirja: Linnut keskittyvät ruokintapaikoille

Tammikuun viimeisenä aamuna oli tälle talvelle tyypillinen sää. Pari astetta pakkasta, pilvistä ja tyyntä. Lunta on vain viitisentoista senttiä, metsissä ei sitäkään. Viime talvena lunta oli enemmän tähän aikaan. Luonnossa on nyt helppo kulkea. Pienetkin tiet ovat ajokelpoisia. Olen havainnut metsien lintujen olevan vähissä, mutta lintujen ruokintapaikoilta lintuja löytää. Ajelin aamuhämärissä Haapamäelle tavoitteena havaita pähkinänakkeli tuttavien ruokintapaikalta Korpelantieltä. Lintu on ollut siellä jo pitkään talvehtimassa hyvän ruokinnan turvin. Paikalla oli kymmenittäin tali- ja sinitiaisia. Näin myös vilahduksen mahdollisesta nakkelista, joka lensi suoraan lintulaudan sisään ja melkein saman tien ulos lentäen kauemmaksi. Nakkelin tapana on hakea auringonkukan siemen ruokinnalta ja viedä se kauemmaksi johonkin puun kuoren koloon, jossa lintu hakkaa siemenen kuoret pois ja syö sitten siemenen. Hauskasti tirisevä töyhtötiainen puolestaan esiintyi rohkeasti ruokinnalla. Lähettyviltä kuului harmaapäätikan kaihoisa vihellyssarja, jonka nyt kuulinkin ensi kerran tänä keväänä. Lintu ei kuitenkaan tullut ruokinnalle. Tämä tunnetusti varovainen tikka taisi nähdä minut. Palokärki kuului ruikuttavan kauempana lännessä. Tiesin nakkelin käyvän lintulaudalla hyvin harvakseen, joten lähdin kohti Valkealahtea. Siellä tarkkailin lintulautojen lintuelämää, erikoisempia vieraita etsien. Peippokin Valkealahdessa on talvehtinut. Sitä ei näkynyt, mutta Matti Nässin tiellä lintujen ruokintapaikalla kävi kuhina, kun kuutisenkymmentä tilheä etsi maahan pudonneita siemeniä. Näitten lintujen tapaan parvi säikähti vähän väliä jotain ja lennähti ylös koivuihin. Nopeasti linnut palasivat peräkanaa takaisin maahan. Muutama urpiainen oli jäädä maassa tilhien jalkoihin. Tilhien pääruokalaji marjat ovat jo vähissä, joten linnut etsivät jotain korviketta mahansa täytteeksi. Talvikin on jo niin pitkällä, ettei tilhien kannata lähteä enää etelämmäksi, jos vain jotenkin Keski-Suomessa pystyy elämään. Tilhillä on jo parin kuukauden päästä lähtö varsinaisille pesintäalueille Kainuuseen ja Etelä-Lappiin. Jokunen tilhipari voi jäädä Keurusseudun kaukaisimpiin metsiinkin pesimään. Joitakin poikueita on nähty kevätkesällä, joka viittaa pesintään.