Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Selfie lumiukon kanssa

Yllättäen ilma oli lämmennyt lempeäksi ja nuoska lumi kääriytyi helposti jättimäisiksi palloiksi. Lapsenlapset olivat innoissaan. Lumen alta oli paljastunut vihreää nurmikkoa ja sammalta ja pihalla risteili tummia vanoja, kun ajoin autotallin eteen. – Onko sinulla porkkanoita? lapset kyselivät, kun kömmin autosta. – No tottakai! sanoin ja lähdin etsimään porkkanapussia kylmiöstä. Kun tulin takaisin ulos nahistuneen porkkanan kanssa, näin suuren lumiukon, jonka lapset olivat ahertaneet. Se hymyili leveästi oksasta pingotetulla suullaan. Se oli todellakin suuri. Jättimäinen. Ihmeen iso näin vähistä lumista, mutta kukaan meistä ei ylettynyt laittamaan nenää paikoilleen. Oli pakko hakea pitkä kitaristi nenän asetteluun. Pitkä kitaristi iski nenän lumiukkoon ja lapset seisoivat piirissä ukon ympärillä. Sitten heidän tuli nälkä. Eteinen oli täynnä meteliä, punaisia poskia, märkien nahkakenkien ja kastuneiden villavaatteiden hajua ja oven läiskettä. Mutta ruokapöydässä oli hiljaista. Lapset tyhjensivät jouluruokien kulhot hyvällä halulla, puhuivat Pikku Kakkosesta pari sanaa, ja kauhoivat kuppeihin joululta jääneitä jälkiruokia. Sitten he avasivat pari paidan nappia, kiittelivät, pyyhkivät suunsa, keräsivät lelunsa ja lähtivät. Heidän vanhempansa kiittivät hauskasta perhejoulusta ja menivät perässä. Sitten tuli hiljaista. Katselimme autojen perävaloja ja mietimme, ovatko ne todella kauneimmat jouluvalot – niin kuin sanotaan – vai haikeimmat. Onneksi meille jäi sentään lumiukko. Tuli ankara pakkanen ja päivät kuluivat taloa lämmittäessä. Muuan ystävä pyysi, että ottaisin selfien lumiukon kanssa. Menin katsomaan miten lumiukko pärjäilee pakkasilla. Hänen nenänsä oli keltainen niin kuin ennenkin. Mutta ukon hymy oli poissa. Pudonnut. En ottanut kuvaa. Hymy oli singahtanut kauas ja tuuli oli kuljettanut sitä vielä kauemmaksi. Ehkä ukkoa oli palellut, kun lapset olivat lähteneet. Ehkä se oli katsellut uutisia naapurin ikkunasta ja kuullut Trumpista. Tai ehkä sitä askarrutti, kun lasten perinteiset talvileikit olivat unohtumassa. Se mietti, osaako kukaan tehdä enkelinkuvia.