Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Daniel Kolendan mukaan moni uskovainen ja seurakunta on kuin sukellusvene

Helluntaiseurakuntien juhannuskonferenssin pääpuhujavieras Daniel Kolenda puhuu iltajuhlissa torstaista lauantaihin. Perjantaina paikalla arveltiin olevan noin 7 000 ihmistä. Kolenda on yhdysvaltalainen evankelista ja kristillistä työtä Afrikassa tekevän Christ for All Nations -järjestön johtaja. Kolenda seurasi tehtävässään järjestön perustajaa, evankelista Reinhard Bonnkea . Perjantaina Daniel Kolenda puhui uskomisen ilosta ja rohkeudesta. – Ei Jumala ole tarkoittanut, että kristittyjen pitäisi olla kuin suolakurkun nielleet, hän sanoi puheessaan. Kolenda kertoi nauttivansa afrikkalaisesta jumalanpalveluksesta, jossa pidetään ääntä ja iloitaan yhdessä Pyhässä Hengessä. – En minä yksin ollessani riehaannu, mutta joukossa eläydyn, otan vastaan ja annan takaisin sitä, mitä Pyhä Henki antaa, hän sanoi. Daniel Kolenda sanoi jämäkästi, että kansakunnat voivat muuttua, kun Jumala laskee kätensä ihmisen päälle. – Mitä tulit tänne katsomaan, jos et usko sitä?, hän kysyi. Uskoa ei ole helppo myöntää Daniel Kolendan mukaan nykyinen maailman aika ei ole helppo uskoville. – Suomessa ei tarvitse pelätä kuolevansa uskon vuoksi. Mutta moni pelkää arvostelua, vainoa tai syrjään jäämistä, eikä siksi uskalla kertoa uskostaan, Kolenda sanoi. Kolenda vertasikin tällaista uskovaista sukellusveneeseen, joka pulpahtaa esiin sunnuntain jumalanpalveluksessa, mutta menee sitten visusti pinnan alle viikoksi. – Kukaan ei tiedä heidän olevan uskossa. Edes käymällä heidän kotonaan ei saa selville, että he ovat uskovia, hän sanoi. Kolenda valoi kuulijoihin rohkeutta tuoda julki uskonsa ja kertoa Jumalan sanaa. Hänen mukaansa pastorit ovat seurakuntalaisten palveluspoikia, ja parhaita evankelistoja ovat ihan tavalliset seurakuntalaiset. – Jumala haluaa käyttää työssään tavallisia ihmisiä, eikä heiltä vaadita mitään ihmeellisiä taitoja. Jumala uskoo sinuun enemmän kuin sinä uskot häneen, Kolenda sanoi. Rohkeutta rakastaa ja olla avoin Jyväskyläläinen Aila Paavola sai ajattelemisen aihetta Kolendan saarnasta. – Se ajatus herätti, että me emme voi olla vain sunnuntaikristittyjä, vaan meidän tulee tulla ulos ja kertoa Jeesuksesta. Jumala haluaa, että me kerromme kokemuksistamme, hän sanoo. Paavolaa kosketti Kolendan puhe pelkäämisestä ja rohkeudesta. Daniel Kolenda käytti voimakkaitakin ilmaisuja sanoessaan, että suomalaiset ovat liian kilttejä, ja siksi seurakunnatkin jäävät hiljaisina omiin oloihinsa aikana, jolloin pitäisi tuoda isosti esiin pelastussanomaa. – Hän uskaltaa sanoa raflaavillakin esimerkeillä asioita, joita suomalainen pastori ei ehkä sanoisi, aivan kuten hän itsekin lavalla mainitsi. Pystyin kyllä samastumaan hänen sanoihinsa, Paavola sanoo. Paavolan mielestä uskosta puhuminen on nykypäivänä haastavaa. – Aika on mennyt semmoiseksi, että pitää varoa sanomisiaan, ja se on tarttunut uskoviinkin, hän sanoo. Uskovaisena oleminen saatetaan joskus tulkita joidenkin asioiden vastustukseksi. – Minulle ei muiden tekojen tuomitseminen kuulu enkä vihaa ihmisiä, vaikka heidän tekonsa ei olisikaan Jumalan mielen mukaisia, Paavola toteaa. Aila Paavola muistuttaa, että Jumala käskee rakastamaan lähimmäistä, vaikka ihmisten välillä olisi elämänkatsomuksellisia näkemyseroja. – Ihminen kyllä huomaa, jos häneen suhtaudutaan rakkaudellisesti, hän sanoo. Daniel Kolendan saarnasta jäi Paavolan sydämeen erityisesti rohkeutta. – En ala samaa rataa vetämään. Meillä on niin suuri sanoma, että on tärkeää, että me tavalliset ihmiset olemme sitä kertomassa, hän sanoo. Pyhän Hengen läsnäolo yhdistää saarnaajia ennen ja nyt Aila Paavola on käynyt juhannuskonferenssissa vuodesta 1976 lähtien lähes joka vuosi. Paavolan mukaan julistustyyli on hieman muuttunut. – Ei tällaista Kolendan tyyppistä 70-luvulla nähty. Tosin Niilo Ylivainion puheessa oli sama palo, vaikkakin eri tyyli. Pyhän Hengen vaikutus oli silloinkin läsnä, Paavola muistelee. Konferenssiyleisökin on elänyt mukana jo aiemmin. – Ei Ylivainion aikaan penkissä mykkänä istuttu. Tosin se on uusi ilmiö, että yleisö taputtaa kesken saarnankin, Paavola sanoo. Mikä sitten tekee juhannuksen juhlateltan kokouksista niin erityisiä? – Sunnuntain jumalanpalvelus on rutiinia. Ehkä täällä on alttiimpi ja avoimempi ottamaan vastaan Pyhää Henkeä, kun kuulijakuntakin on isonmpi, hän sanoo.