Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Neuvoa antavat

Suomessa, varmasti muuallakin maailmalla, on kolme asiaa, jotka saavat ihmiset neuvomaan toisiaan ja neuvovat vähiten kaipaamaan näitä neuvoja. Tämä ärsytyksen kolminaisuus on… autolla ajo, kokkaaminen ja pasianssi. On suorastaan liikenteen vaarantamista neuvoa kuskia, koska silloin kyllä alkaa auton lisäksi kuskikin kiihtymään. ”Laita pitkät päälle”, ”älä aja näin lujaa”, ”vaihda vaihdetta” ja muut itsestään selvät tai muutoin ärsyttävät huomautukset pistävät toisinaan niin vihaksi, että tekisi mieli kosauttaa koko auto metsään. Eipä osannut neuvoja tuosta huomauttaa! Kokkaus taas on sekä tekniikka- mutta myös taidelaji. Sipulin voi leikata varsin monella tavalla, mutta sinun tapasi on ainakin väärä, kun selän takaa löytyy se oikea master chef. Niin kuin autoillessa, myös kokatessa neuvominen muistuttaa extremeurheilua, koska itse en ensimmäisenä lähtisi neuvomaan tyyppiä, jolla on Fiskarsin iso paloitteluveitsi kädessä. ”Miksi sä käytät tuota veistä, kun tuossa on vihannesveitsikin”, ” laitan hellaa pienemmälle”, ”muista hämmentää”. Autoilun ja kokkailun ero on se, että se päsmäri siinä vieressä ei sentään tartu rattiin ja tunge koipeaan runnomaan polkimia. Mutta keittiössä ollaan astetta julmempia. Sen sijaan, että vain kehotettaisiin pienentämään hellaa ja hämmentämään sitä iänikuista ruskeaa kastiketta, niin tämä ilkimys menee ja tekee sen itse! Nyt on tosi lähellä, ettei ruokailijoita vähennetä yhdellä ja ruokalajia vaihdeta samalla johonkin lihaisampaan. Pasianssissa neuvomisen kauhua en ala avaamaan muutoin kuin muistuttamalla siitä vanhasta vitsistä; jos eksyt metsään, niin kunhan alat vain pelata pasianssia, niin kyllä sinne selän taakse joku tulee sanomaan, että ”laita toi nelonen tuohon viitosen päälle ja kympin sä saat jo tuonne ylös”. Silloin alkaa vain toivoa, että kunpa olisi eksynyt paremmin. Miksi meitä niin pistää vihaksi, kun joku neuvoo asioissa, joita teemme lähes päivittäin? Koska meillä on se tunne, että meitä pidetään tyhminä. Yksinkertaista.