Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kirkko, kitara, kulttuuri ja Keuruu

Vaikka Karstulan Syrjänmäestä maailmalle ponnistanut Keuruun nykyinen kirkkoherra Ossi Poikonen tulee ensi elokuussa asuneeksi Keuruulla 30 vuotta, näkyy ”karstusten” perinne yhä miehen puheissa; keskustelu soljuaa luontevasti eteenpäin ja aihe rönsyää kansainvälisyydestä paikallisiin ilmiöihin. – Jos Karstulassa puhutaan enemmän ja väljemmin, Keuruulla hämäläisyys näkyy pidättyväisempänä puheena, hymyilee Poikonen. Vaasan ja Vilppulan kautta Keuruulle papiksi vuonna 1987 tullut Poikonen pitää nykyistä asuinkuntaansa Läntisen Keski-Suomen keskuksena, joka on hahmottunut hänelle isona emä- ja kulttuuripitäjänä. – Keuruulla on aina tehty hyvää musiikkia ja kirjoitettu hyvää sanaa niin runon kuin kirjankin muodossa. Seurakuntakin on yksi Keski-Suomen vanhimmista, kohta 400 vuotta vanha. Täällä tehdyn kulttuurin jäljet johtavat vuosisatojen taakse. Kolmessa vuosikymmenessä niin Keuruu kuin Keuruun seurakuntakin ovat kokeneet suuria muutoksia. Lasten ja nuorten ikäluokat ovat pienentyneet yhdessä asukasluvun kanssa. Tällä hetkellä noin 80 prosenttia keuruulaisista, eli noin 8 000 ihmistä kuuluu Keuruun seurakuntaan. Väen vähentyminen vaikuttaa myös seurakunnan toimintaan. – Suurin ongelmamme on ihmisten poismuutto, mikä näkyy pappien lukumäärässä. Seurakuntalaisia palvelee 3,5 pappia, jotka toimittavat kasteet, häät, syntymäpäivät, hautajaiset ja muut toimitukset, Poikonen kertoo. Lapinsalmen papiksi itseään kutsuva Poikonen myöntää, että kirkon uskolle on tullut haastajia. Hän ei silti koe sitä minään huonona asiana; myös kirkon sisällä saa olla erilaisia mielipiteitä. Luterilaisuuden ydin hänen mukaan on, että jokainen kastettu ja konfirmoitu kristitty on oman elämänsä asiantuntija. – Kristinuskon arvot eivät ole huonoja arvoja. Usko sen sijaan ei ole mielipide, vaan voima, joka kantaa elämää arjessa. Kirkon kuuluu olla kuin moniääninen kuoro, jossa on tilaa kaikille laulajille. Kyse on vain siitä, haluaako laulaa kuoron mukana, Poikonen filosofoi. Elämän rehevyys ja monipuolisuus sekä kaunis luonto ovat Poikoselle tärkeitä arvoja. Elämän monipuolisuutta on hänelle sekin, ettei tarvitse olla samaa mieltä muiden kanssa. Ollessaan pois papin työtehtävistä, hän mielellään samoilee luonnon keskellä Tahvo-koiran kanssa. Nuotiosavun ja tervan tuoksu ovat jättäneet maaseudulla syntyneeseen mieheen lähtemättömät jäljet puhumattakaan rakkaasta kotijärvestä Keurusselästä. – Olen parantumaton romantikko. Haluan löytää kaikista asioista kauneutta ja hyviä puolia. Harva tietää, että hänen suuren kiinnostuksensa aiheita ovat koneet ja tekniikka. Nuorena miehenä Karstulassa Poikonen ajoi muun muassa työkoneita maansiirtoyrityksessä. – Eräs työkaveri sanoikin tehtyäni päätöksen papiksi lähtemisestä, että siinä meni hyvä konemies pilalle, Poikonen räjähtää nauruun. Myös musiikilla on tärkeä merkitys miehelle. Kitara kulkee hänen mukanaan monissa kirkollisissa toimituksissa. – Kun aikoinaan jään eläkkeelle, haluaisin oppia soittamaan kitaraa paremmin. Sitä taitoa en halua unohtaa. Perhe ja etenkin vaimo Aila saa syntymäpäiväsankarilta suuret kiitokset tuesta. – Olemme kasvaneet vaimoni kanssa yhdessä 16-vuotiaista saakka, ja meillä on edelleen opittavaa toisiltamme. Olemme kasvattaneet neljä lasta ja meillä on kolme lastenlasta; perhe antaa voimia. Syntymäpäiviään loppiaisena 6.1. Poikonen juhlii menemällä töihin. Miehen haaveena on saada kirkko täyteen. Luvassa on musiikillinen jumalanpalvelus. – Jumalanpalveluksen aikana kerätään kolehti Tansanian Mwanzassa tehtävän kirkon nuorisotyön hyväksi. Kirkonmenojen jälkeen seurakuntakeskuksessa pidetään lähetyslounas. En toivo mitään materiaalisia lahjoja, mutta muusikkojen musiikkitervehdykset ja runoilijoiden kirjoittamat runot otan mielihyvin vastaan, Poikonen toivoo.