Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kibbutsilta linnoitukselle ja Kuolleelle merelle

Varasimme jo Suomessa kaksi puolenpäivän retkeä, kaupunkikierroksen, johon kuuluu maustekaupassa käynti ja kibbutsiin tutustuminen, sekä Punaisen meren risteilyn meriaterioineen. Sapattilauantain uimarannalla makoiltuamme, päätämme ilmoittautua myös maanantain kokopäiväiselle, nelikohteiselle Negevin autiomaan retkelle. Nousemme aamulla kello kuusi pikkubussiin hotellin eväsboksit mukanamme. Ilmeisesti sunnuntain Jerusalemin retken vuoksi meitä on vain kolmetoista lähtijää ja opas, joka on kuin Nelimarkan Hannun kopio. Matkaamme ensin korkealla autiomaan keskellä olevaan pieneen Mitzpe Ramon-nimiseen kaupunkiin, jonka vieressä sijaitsee suuri, aikoinaan veden virtauksista muodostunut kraateri. Huikaisevia näköaloja ihaillessamme, kuulemme, kuinka Välimeri on joskus ulottunut Kuolleelle merelle asti. Opas on erinomainen. Hän jaksaa kertoa koko retken ajan Israelista, sen historiasta ja naapurivaltioista. Hän ei kaihda kertoa myös arkaluontoisista asioista, kuten Israelin ja Arabimaiden kiistoista, palestiinalaiskysymyksestä, Israelin ydinaseesta, asepalveluksesta ja uskontojen erilaisuudesta. Kaikki ei ole aina niin kuin virallinen totuus uutisissa kertoo. Koska Negevin autiomaa muodostaa puolet, muutenkin pienen Israelin pinta-alasta, pyrkii valtio levittämään asutusta sinne. Autiomaasta vettä löytäneet pienet kylät ja muutamat kibbutsit vilahtavat silmissämme kuin vihreät keitaat. Kuolleen meren lähistöllä sijaitsevaan retkemme toiseen, varmaan mielenkiintoisempaan kohteeseen nousemme pelottavalla köysiradalla (cable car). Olemme Masadan linnoituksessa. Se sijaitsee 200 metrin korkeudella, lähes pystysuoralla kalliolla. Kyseessä on kuningas Herodeksen kylpylälinnoitus, jonka Roomalaiset pystyivät valloittamaan sen sijainnista huolimatta. Lähes tasaisen laen pinta-ala on kymmenkunta hehtaaria. Kallioon on aikoinaan louhittu useita, monen metrin syvyisiä vedenkeräysaltaita. Kolmas kohteemme on Ein Gedin -niminen kibbutsi, jossa syömme maittavan ja monipuolisen aterian. Kibbutsin ympäristö on rehevä kasvitieteellinen puutarha, jossa kokeillaan eri maanosien lajikkeiden menestymismahdollisuuksia Israelin ilmastossa, sekä kuinka kasveja ja puita voidaan hyödyntää ruoka-, mauste-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa. Afrikan kävijänä tunnistan oitis puiston apinanleipäpuut. Retken viimeinen kohde on Kuollut meri pakollisine kellumisineen. Suuremman pohjoisen osan pinta laskee toista metriä vuodessa, jolloin hotellit ovat jääneet kauas rannasta. Eteläisen osan pinta pidetään kanavien avulla vakiona, siellä sijaitsevien mineraalitehtaitten takia. Mineraalit ja potaska ovat arvokkaita aineita ja menestyvä miljardiluokan bisnes. Suuri osa voitoista valuu ulkomaille, muun muassa Volkswagen omistaa suuren osan magnesiumtehtaasta. Kuolleelle merelle on suunniteltu jo vuosia valumaputkea Välimereltä. Satamassa koemme melkoisen yllätyksen. Alueella on uusia autoja äkkiä laskien tuhat tai reilusti enemmän. Kalliiden Suezin kanavamaksujen takia kaikki Kaukoidästä tulevat autot puretaan laivoista Eilatin satamaan ja kuljetetaan autonkuljetusrekoilla Välimerelle, lastataan uudelleen laivoihin ja kuljetetaan Eurooppaan. Toteamme kuljetusrekan lähtevän, ainakin tällä hetkellä, varttitunnin välein. Toinen rekkaralli ajetaan Kuolleelta mereltä Eilatin satamaan. Raskaat rekat kuskaavat potaskalannoitetta Kaukoidän markkinoille. Suuri rekkamäärä haittaa muuta liikennettä hitaudellaan ja aiheuttaa tarpeettomia ohituksia. Suunnitelmissa on rakentaa rautatie välille, jolloin rekoista päästään eroon. Matkamme on päättymässä. Olisi tässä mennyt toinenkin viikko. Raili -vaimo on valmis kotiinlähtöön. Minä olen vielä Ovdan lentoasemalta valmis palaamaan takaisin, jos se olisi mahdollista. Jos ikää ja terveyttä piisaa tulen tai tulemme seuraavan kerran uudelle kentälle, lento kestää vain neljä tuntia.