Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Erkki 67, näkee puun sisälle

Kun oksan karahka lojuu maassa katkenneena, niin useimmille se on korkeintaan polttopuuta, jotkut eivät näe sitä lainkaan. Erkki Jokela näkee puun sisälle, ja näkee mikä se lopulta on. – Ei ole olemassa huonoa puuta, vaan kaikesta puusta voi tehdä jotain käyttökelpoista. Jollei muuta, niin vaikka sitten hammastikkuja harvahampaisille, sanoo Jokela, jolle puun veistäminen on elinikäinen harrastus, tai jopa elämäntapa. Entisenä kauppiaana ja kauppamiehenä, Jokela on kiertänyt maata ja seutukuntaa paljon. Aina metsässä liikkuessa silmiin on osunut puita, jotka ovat kätkeneet sisälleen jotain hyödyllistä. – Yritän aina tehdä monikäyttöisiä esineitä, joita voi käyttää tarpeen ja myös oman kekseliäisyyden mukaan, kuvailee Jokela. Aiemmin omistamillaan sorvaus- ja jyrsinkoneilla Jokela ehti tehdä satoja puutöitä, joko omaksi huvikseen tai sitten tilauksesta. – Rannikkoseudulta tuli paljon nimikylttitilauksia mökeille, ja häälahjojakin tuli tehtyä, tosin kerran piti ostaa lahja takaisin ostajalta, kun nuori pari ehti erota viikkoa ennen häitä. Hioin nimillä varustetun kellotaulun uusiksi ja möin vielä eteenpäin, kun se oli niin kaunis kappale, muistelee Jokela erästä tilausta. Sana kauppa-autoyrittäjänä ja rautakaupan myyjänä Keski-Suomessa tunnetun puuntyöstäjän taidoista on kulkenut pääasiassa suusta suuhun. Kaikki puu ei ole kuitenkaan tarkoitettu työstettäväksi. Joskus vastaan tulee niin kiehtovan ja kauniin näköisiä puunkappaleita, että ne saavat jäädä juuri sellaiseksi kuin ne ovat. Jokelalla on kotiovensa ulkopuolella ennen näkemättömän käppyräinen puunkarahka, josta on tullut pitkäaikainen ulkokoriste. – Tänä vuonna se taas sai ylleen jouluvalot, mutta ilmankin niitä se on mielenkiintoisen näköinen katseltava, sanoo Jokela. Nykyään puun työstö ja varsinkin tilaustöiden tekeminen on vähentynyt huomattavasti. – Terveys on sillä mallilla, etten enää jaksa seistä niin pitkään kuin puun työstäminen vaatii, ja koneetkin ovat nyt pojan käytössä, joten harvakseltaan tulee enää tartuttua sorviin, sanoo Jokela, jolle tutut kuitenkin tuovat löytämiään puunkappaleita metsästä. – Ovat oppineet katsomaan puuta toisella tavalla, tuovat niitä minulle, ennen kuin heittävät takkaan tai saunan pesään, myhäilee Erkki Jokela.