Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keuruun papisto oli suurta sukua

Keuruun seurakunnan kahdeksasta ensimmäisestä kirkkoherrasta seitsemän herraa koristavat piirrettyä sukupuutani. Sen oksistosta löytyy muitakin Keuruun pappeja. Suvusta kirjoitin kaksi kirjaa, Hurskaan taiteen suku 2015 ja Kingelinin kiikarilla 2016. Suvun keskeisen Keuruun osalta tarinat alkavat 1500-luvun lopulta. Oma mummuni, Keuruun tyttö Olga Kingelin muutti aikanaan Tampereelle, josta nyt haikailen Keuruun suuntaan. Kuten muissakin pitäjissä, myös Keuruulla ensin Ruoveden kappeliseurakunta nimellä Lapinsalmi ja perään seurakunta johtivat käytännössä myös kunnalliselämää. Papisto oli siis tärkeä osa yhteiskuntaa. Keuruun pitäjä perustettiin 1652. Keuruun ensimmäinen kirkkoherra Axelius Theodorici Suolaxius toimi ensin kappalaisena 1625 ja sitten 1630 kirkkoherrana itsenäisessä seurakunnassa. Mies käytti titteliä ”pastor Keuruensis”. Papin isä T heodoric Pekanpoika osallistui ratsumiehenä nuijasotaan ja sai 1500-luvun lopulla palkkioksi Klaus Flemingiltä kruununmaista maatilan Hämeenkyrössä. Sieltä Akseli -poika lähti opintielle. Tie vei Keuruulle, kun pappi toimi kotisaarnaajana Kangasalla Liuksialan kartanossa kuningas Eerik XIV:n ja kuningatar Kaarina Maununtyttären tyttärellä, Sigridillä . Emännän läänitykseen kuului myös 23 tilaa Keuruulla. Koska uudella kirkkoherrakunnalla ei vielä ollut omaa pappilaa, Akseli asui perheineen Suolahden kylän Pekkalan talossa muutaman kilometrin päässä silloiselta Keuruun ensimmäiseltä kirkolta. Keuruun pitäjään kuuluivat vielä 1700-luvun alkuvuosikymmeninäkin Multia ja osin Mänttä-Vilppula, Ruovesi ja Ähtäri. Pitäjään rakennettiin seurakunnan toinen kirkko, Vähäkirkko 1656. Se oli 17 metriä pitkä jyrkkäkattoinen puukirkko, joka purettiin 1799. Kirkkoherra Suolaxius hukkui Tarhianjärveen kesällä 1646. Vaikutusvaltaisen pappissuvun tytär, leskirouva Scholastica emännöi Pekkalan taloa vuoteen 1652, jolloin luovutti talon pojalleen. Suolahti periytyi sitten latinalaismuunnoksena Palander jälkipolvien sukunimeksi. Kylmällä 1600-luvulla kirkkoherran virka ei ollut kovin hohdokas. Opiskelun jälkeen paluu Turusta vähäväkiselle Keuruulle muutti elämän. Asukkaita oli vain tuhatkunta eli saman verran kuin nykyisin isoissa lukioissa oppilaita. Katovuodet ja taudit pitivät asukasluvun Keuruullakin aina pienenä. Keuruun seuraavat kirkkoherrat olivat Akselin siskon, Margaretan jälkipolvea. Poika Johan Roos 1620-1660 luki papiksi ja sai enonsa jälkeen toisena kirkkoherrana Keuruun seurakunnan hoidettavakseen. Hänen leskirouvansa Maria otti uudeksi miehekseen Keuruun seuraavan, kolmannen kirkkoherran Isaacus Nicolai Lättin , josta jäi jälleen leskeksi 1686. Johan Roosin pojista Elias Roos toimi Kuoreveden kappalaisena. Hänen leskeksi jäänyt anoppinsa nai myöhemmin Keuruun viidenneksi kirkkoherraksi edenneen Georgius Herpmanin . Eliaan poika Johannes Roos 1673–1735 toimi Keuruun kappalaisena. Isovihan aikaan vangittuna olleen Johanneksen tytär Anna avioitui Juho Kingelinin kanssa yhdistäen jälleen sukumme kaksi vahvinta latvarunkoa. Johan Roosin tytär Elisabet nai Keuruun kirkkoherran apulaisen, pappi Per Horteliuksen. Tuosta viidennestä kirkkoherrasta, Georgius Herpmanista tuli keuruslaisten sankari isovihan vuosina. Hänen kolme poikaansa taistelivat venäläisiä valloittajia vastaan. Talvella 1714 ruotsalaiset sissit surmasivat Keuruun pappilassa monta venäläistä ja saivat hyvän ryöstösaaliin. Syksyllä 1715 venäläiset saivat vangikseen yhden kirkkoherran ylioppilaspojista. Vanki mukanaan kasakat saarsivat kirkkoherran ja hänen kaksi muutakin poikaansa näiden piilopaikkaan. Taistelussa kuoli monta venäläistä, mutta myös nuo kaksi Herpmanin poikaa. Isä ja jo aiemmin vangittu poika vietiin Hämeenlinnaan ja lopulta Venäjälle rakentamaan Pietaria. Isovihan taistelupaikoille oli tapana kuvata arkkienkeli Mikael käyrä miekka kädessään. Mikael maalattiin isovihan jälkeen myös Keuruun kirkon kattoon, miekka kohti itää. Kirkkoherran kolmesta sissipojasta kirjoitettiin myöhemmin monta tarinaa. Samalla sukuoksalla oli Keuruun neljäskin kirkkoherra. Hän oli Akseli-kirkkoherran poika Abraham 1637-1697, joka otti sukunimekseen Palander. Vaikka Abrahamin vaimo oli nimeltään Karin Humalainen , miehen jälkipolvesta kasvoi huomattava Palander-sivistyssuku Suomen kulttuuriin, tieteeseen ja yhteiskunnan eliittiin. Suvussa on ollut myös paljon pappeja. Yksi Abrahamin tyttäristä, Katarina pysyi Keuruulla, sillä hänen miehensä Henrik Candell elätti perheensä Keuruun lukkarina Kantolan torpassa. Osa Palander-oksistosta palautui sitten 1906 suomennoksena Suolahdeksi, esimerkiksi Hämeenlinnan lyseon lehtori E dvard Palanderin perhe, jonka kolmesta pojasta kahdesta tuli professoreita ja yhdestä kenraali. Kuten geenitutkimus Saksassa on todennut, Kingelin-sukumme esi-isä oli 1200-luvun alussa Aasian ja Euroopan valloittanut Tsingis-kaani . Saksaan jääneistä tsingelin-jälkeläisistä Hansa-laivat toivat pari kauppiasta Varsinais-Suomeen, josta Kingelin-suku levisi myös Keuruulle. Punkalaitumen kappalaisen tytär nai Matti Kingelinin ja parin poika Juho Kingelin 1690-1759 palveli Herraa ja kuningasta Keuruun pitäjänapulaisena eli kakkospappina isovihan ajan ja kappalaisena 1737 alkaen. Isovihan aikana seurakunta säästyi tuhopoltoilta, mutta Keuruun vanhimmat kirkonkirjat paloivat sitten 1769 Hankolan pappilan palossa. Juho kuoli kotonaan Pöyhölässä 1759 saatuaan osaltaan Keuruun kolmannen kirkon valmiiksi. Pöyhölä oli 1600-luvulta alkaen Keuruun kappalaisen virkatalo, joka mainitaan monen Kingelinin synnyinpaikkana. Juho ja Anna Kingelinin 11 lapsesta vanhin poika Juho Kingelin 1723-1784 palveli suvun tyyliin Keuruun pappina 1752 ja kappalaisena 1772 alkaen. Synnyin- ja kuolinpaikka oli Pöyhölä, josta pappi sai palkkana tilan tuoton ja myöhemmin vielä viidestä torpasta työpäiviä. Keuruun kappalaisen virka olikin haluttu. Siitä pappi luopui vain saamalla jostain kirkkoherran paikan tai jalat edellä. Hyvä toimeentulo mahdollisti lasten koulutuksen ja lapsiahan pappiloissa riitti. Nuoremman Juhon vanhin poika oli nimeltään Abraham Kingelin 1755-1808. Pöyhölästä tuli Abrahaminkin koti, sillä hänkin toimi Keuruun pitäjänapulaisena 1775 ja kappalaisena 1785 alkaen. Abrahamin kuoltua Johanna-leski ja yhdeksän lasta jäivät Pöyhölään, leski vielä 36 vuodeksi. Vanhin Abraham Kingelinin lapsista oli Kristina 1778-1854, joka avioitui Keuruun kirkkoherran, Abraham Indrenius nuoremman kanssa. Tittelinään herra käytti kandidaattia. Tosin värikkään elon viimeiset vuodet mies oli asetettu holhouksenalaiseksi. Kirkkoherran omistama rälssitila Moksu meni jälkipolvelta pakkomyyntiin ja sitä kautta Indrenin vaimon veljelle, Keuruun nimismiehelle, Andreas Johan Kingelinille . Tuon Keuruun kahdeksannen kirkkoherran isä oli Keuruun seitsemäs kirkkoherra, lopulta vaikean kihdin runtelema Abraham Indrenius vanhempi 1710-1770. Hänen isoisänsä oli Kangasalla 1660 syntynyt Messukylän kirkkoherra Erik Indrenius , joka joutui isovihan aikana 1717 venäläisten vangiksi ja sai surmansa suomalaisten harhaluodista. Vanhemman Abrahamin aikana Keuruulle rakennettiin nykyinen vanha kirkko ja Pihlajaveden erämaakirkko, jonka tarina on aikansa sankariteko. Vuonna 1656 rakennettu Keuruun toinen kirkko todettiin 1752 ahtaaksi. Väkiluku Keuruulla tuplaantuikin isovihan, pikkuvihan ja katovuosien jälkeen kolmeen tuhanteen. Uusi paanukattoinen ja punamullan suojaama kirkko rakennettiin katovuosina 1756-1759 ja nimeksi tuli komeasti kuningas Aadolf Fredrikin kirkko. Suomen kirkkohistoriassakin tuolla Keuruun tunnuksella on osansa, mutta taidehistoriasta kirkko tunnetaan vielä varmemmin. Siitä kiitos jälleen julkisuuteen ponnahtaneelle, pitäjässä matkailleen Akseli Gallen-Kallelan maalaukselle Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa . Teos on nähtävissä Mäntässä Gösta Serlachiuksen taidemuseossa. Myös muut taiteilijat ovat kuvanneet vanhaa kirkkoa. Suomen taiteen kultakauden naistaiteilijoista Amélie Lundahl lienee ollut Keuruulla kesällä 1894, jolloin hän maalasi vanhan kirkon ja sen villiintyneen kirkkotarhan. Amelie kuuluu Keuruun kirkkoherrojen sukuun. Kirkkoherrat vanhempi ja nuorempi Abraham Indrenius on perheineen haudattu vanhan kirkon lattian alle rakennettuun kammioon. Sinne pääsee irrottamalla kiilapalan ja lattialankut alttarin viereltä. Kammiossa arkuissaan lepäävät kirkkoherrat, heidän vaimonsa Katariina Pacchalenius ja Kristina Idman , kaksi muuta aikuista ja neljä lasta pienissä arkuissa. Muumiot ja tekstiilit ovat säilyneet hyvin. Suvun keuruulaisten pappien jälkeläisistä voi poimia vielä pari henkilön. Sofia Indrenius avioitui 1836 Keuruulla nimismies ja toimitusvouti Alex Favorinin kanssa. Keuruun kappalaisen saman niminen poika Abraham Kingelin 1788-1849 muutti Turkuun ja onnistui taloudellisesti niin hyvin, että monen alan teollisuusjohtajasta ja laivanvarustajasta tuli kaupungin varakkain mies. Kingelinin jäljet näkyvät yhä Turun toreilla ja monissa kartanoissa. Keuruu n papisto kuuluu osana Frosterus-pappissukuun, josta yksi esi-isistä oli Ruoveden kirkkoherra Henrik Frosterus . Sukupuusta löytyy Suomen teollisuuden suurmiehiä Nokian ja Koneen perustajista alkaen, kulttuuriväkeä Ilmari Kiannosta Sibeliukseen , piispoja, armeijan ylimpiä johtajia, poliitikkoja ja muita Suomen merkkihenkilöitä tuoreeseen maailmanmestariin, Nico Rosbergiin asti.