Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Valokuvia Suomi-filmin taustalta

Elettiin kesää 1943 Keuruulla. Sodan melskeet ja kauheudet tuntuivat kaukaisilta, varsinkin kun kylän raitilla oli tapahtumassa jotain äärettömän mielenkiintoista. Vaivaisukon morsian -elokuvan kuvaaminen oli suurtapahtuma paitsi koko Keuruulle, myös 8-vuotiaille Eeva-Liisa Mäelle ja Juhani Vaaherkummulle. Reilut 73 vuotta myöhemmin Eeva-Liisa Vaaherkumpu (o.s. Mäki) ja hänen miehensä Juhani Vaaherkumpu muistelevat elokuvan kuvauksia juuri kuin se olisi tapahtunut eilispäivänä. – Se oli sen ajan mittapuun mukaan valtava tapahtuma, joka keräsi ihmisiä vanhan kirkon ja Kukkainojan talon liepeille katsomaan kuvauksia sekä Suomi-filmin kuuluisia näyttelijöitä Tauno Paloa , Ansa Ikosta , Eino Kaipaista ja Aku Korhosta , muistelee Eeva-Liisa. Yhden elokuvan päänäyttelijöistä Juhani Vaaherkummulle tunsi muita paremmin. – Eino Kaipainen oli minun enoni. Eno oli siihen aikaan yksi maamme kuuluisimmista näyttelijöistä. Hän kävi elokuvan tekoaikaan luonamme Pohjoislahdella Mikkolassa, jossa asuimme veljeni Pentin , äitini Siiri Vaaherkummun sekä mummumme Vilhelmiina Kaipaisen kanssa Bergrothin talossa, Juhani paljastaa. Mies muistaa, kun sota-aikaan oli Suomesta kaikesta puutetta. Myöskin filmirullista, joita siihen aikaan saatiin Ruotsista. – Enoni otti yhteyttä ja kertoi, että meitä oltaisiin tulossa kuvaamaan; filmirullia oli saatu Ruotsista. Suomi-filmiyhtiön valokuvaaja Päivi Kosonen tuli Pohjoislahdelle ottamaan kuvia meidän perheestä, jonka luona enoni vieraili elokuvan teon aikaan. Yksi kuvista, joka esitti mummoani, päätyi lopulta seuraavan vuoden äitienpäivän Kansan Kuvalehden kanteen, sanoo Juhani. Näyttelijä Eino Kaipainen näytteli elokuvassa Antin roolia, joka rakastui Annaan, jota esitti puolestaan Ansa Ikonen. Elokuvaa tehtäessä vanhassa kirkossa ei ollut vaivaisukkoa, joten kuvausryhmä toi sellaisen tullessaan ja vei kuvausten jälkeen mukanaan. – Muistan hyvin, kun auringonpaistetta odoteltiin monta välillä monta päivää, koska siihen aikaan ei ollut valolaitteita lainkaan ja elokuvaa kyettiin kuvaamaan vain valoisan aikaan, Eeva-Liisa tarinoi. Elokuvan yksi kohtaus, jossa Ansa Ikonen kivitettiin vanhan kirkon aidan viereen, jäi erityisen hyvin Eeva-Liisan mieleen. Kivet eivät tietenkään olleet aitoja, vaan sahajauholla täytettyjä kangaspusseja. – Yhdessä kohtauksessa vanhan kirkon läpiportti, joka on nykyisen Jyväskyläntien puoleisella kiviaidalla, oli kovalla käytöllä. Portin läpi kuljettiin kohtauksen aikana niin monta kertaa, että sen portaat hajosivat. Kylän juoruavat naiset kertoivat kirkonkylällä, että niinhän siinä käy, kun lähdetään synnin teille. Kaikki eivät tykänneet elokuvan tekemisestä, ja monelle se oli syntiä, historioitsee Eeva-Liisa. Asemamies Hannes Mäen tyttärenä Eeva-Liisa pääsi elokuvan filmaamisen aikana paljon tekemisiin kuuluisien näyttelijöiden kanssa rautatieaseman miljöössä. – Nykyisen Kangasmannilantiellä, aseman takana, suurin piirtein Kappa-aitan kohdalla Tauno Palo ja Eino Kaipainen lauloivat yhdessä kohtauksessa, että ”kun poijjaat komiasti koputtaa, kyllä flikat ovensa avaa”, Eeva-Liisa nauraa. Pappilan rannassa Eeva-Liisa opetti muiden kylän tyttöjen kanssa muun muassa Ansa Ikosen tytärtä, Katriinaa uimaan. – Mehän osasimme niistää ja yskiäkin samalla tavalla kuin Ansa Ikonen, hymyili Eeva-Liisa. Sadepäivät olivat meille hienoja päiviä, kun kuvauksia ei voitu tehdä. Silloin näyttelijät nähtiin luonnollisena kirkonkylän keskustassa. – Aku Korhonen asui kauppias Artturi Valkolan perheessä elokuvien filmaamisen ajan ja useat muut matkustajakoti Seipossa Loilonharjulla, Juhani muistelee. Vaikka elokuva kuvattiin kesällä 1943, sen ensi-ilta oli vasta vuonna 1944. Keuruulla elokuvaa esitettiin Kansallispirtillä, ja luonnollisesti elokuvasali täytti keuruulaisista tupaten täyteen. – Muistan hyvin sen tapahtuman. Päivi Kososen ottamia valokuvia käytettiin Kansallispirtillä elokuvan mainoksina. Tapahtumasta arvokkaan teki muun muassa se, että elokuvalippuja ovella tarkisti poliisimies Pynnönen, nauraa Juhani. Vaivaisukon morsian perustui Jarl Hemmerin samannimiseen näytelmään. Elokuvan ohjasi Toivo Särkkä. Naispääosan esittäjä Ansa Ikonen sai roolistaan Jussi-palkinnon vuonna 1944.