Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Älä tuupi itseäsi kumoon

Tiedämme Suomi-neidon raskaat vaiheet kahden suurvallan välissä. Tiedämme Suomi-neidon raskaat vaiheet veljessodan katkeruudessa. Tiedämme Suomi-neidon raskaat vaiheet käden ja helman pilkkomisen aikaan ja jälkeen. Tiedämme Suomi-neidon laukun nyörien avaamisen äärimmilleen raskaiden korvauksien velvoittamana. Näiden vaiheiden jälkeen pystykorvan tähtäimen läpi katsoneiden ja kotona rakkaimpiaan ikävöineiden ja maata pystyssä pitäneiden sankarittarien usko ja toivo keskittyi yhdessä ylös nousemiseen. Suomi-neito, sen puolustajat ja jälleenrakentajat uskoivat yhtenäiseen ja itsenäiseen Suomeen. Yhdessä tekemiseen ja isänmaanrakkauteen. Tänä päivänä moni kokee kuitenkin maamme epäoikeudenmukaisena, oman päätösvaltansa menettäneenä selällään makaavana neitosena, jonka koivet ovat levällään. On selvää, että tämän päivän maailmassa emme voi elää eristyksissä täysin omilla säännöillämme. Itsenäisyyttämme emme ole kuitenkaan menettäneet. Puheissamme osa meistä heittää Suomi-neidon selälleen, kunnioittamatta ja valittaen. Yksi sukupolvistamme sai puolustetun itsenäisen maan. Jälkimmäiset sukupolvet saivat uudelleen rakennetun ja turvallisen asuinsijan. Meillä oli ja on käsissämme kultaa. Jotain arvokasta, jotain suojeltavaa, jotain ainutlaatuista ja mikä tärkeintä, jotain omaa. Se, millaisessa maassa elämme on kiinni meistä jokaisesta, myös heistä, jotka itse tuuppaavat Suomi-neidon omilla sanoillaan ja teoillaan kumoon. Miettiessäni näitä tuuppaajia ajattelen, että saimmeko käsiimme jotain liian hyvää? Saimmeko liian monta hienoa lahjaa, että isoäidin neulomat töppöset eivät lämmitä enää mieltä, eivätkä jalkoja? Emmekö osaa enää nähdä sitä vaivaa ja tunnetta, jotka ovat näissä isoäidin lahjaksi neulomissa töppösissä? Haluaisimme jotain paljon enemmän, vaikka meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme. Itsenäisyyspäivä on minun mielestäni hienoin ja arvokkain juhlapäivämme. Onneksi valtaosa kuitenkin kunnioittaa Suomi-neitoa. Tavalla, jota sitä tulisi kunnioittaa, jokaisena päivänä ja jokaisen päätöksen äärellä.