Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vaaleansinistä ja vaaleanpunaista

Muutaman viikko sitten hämmästeltiin uutista, että opetushallitus on ohjeistanut kouluja harkitsemaan tyttö ja poika termien käyttöä, ja sen sijaan käyttämään mieluusti lasten etunimiä. Väärinkäsityksiäkin uutisesta syntyi, koska kysymys oli suosituksesta, että tällaista kokeiltaisiin koulutasolla, ei määräyksestä. Kieli muuttuu kun on muuttuakseen, eikä pakko-ohjeistuksilla varmaankaan saataisi aikaan käytännön tason muutoksia. Ajatus sinänsä on tärkeä. Käytännöt ovat usein yksinkertaisen sukupuolistavia, vaikka parhaimmillaan jokaisen oppilaan ja opiskelijan yksilöllisyyttä tukevia toimintamalleja pitäisi käyttää. Toimintamallien ei ainakaan pitäisi vahvistaa jäykkiä sukupuolirooleja turhan tähden. Mennäänpä itse määritelmiin. Nais- ja miessukupuoli nähdään polariteettina, mutta sillä on monia laatuja, kun sen käsitteellistä sisältöä tarkastelee. Se voidaan jakaa biologiseen ja sosiaaliseen (englanniksi sex ja gender) puoleen. Näiden välillä on tietysti yhteys, mutta se ei ole määräävä. Sosiaalinen sukupuoli on altis kulttuurille, kasvatukselle, ympäristölle ylipäänään. Myös henkilön oma persoona ja historia vaikuttavat siihen, millaiseksi se muodostuu. Monet kertovat että eivät itse asiassa ole koskaan kovin vahvasti kokeneet olevansa naisia tai miehiä, kulttuurisesti. Ympäristö jossa toimii ja tekee työtä vaikuttaa myös näihin kokemuksiin: miesvaltaisessa ympäristössä maskuliinisia ominaispiirteitä omaksuvat ehkä helpommin myös naiset ja päinvastoin. Saksassa on otettu käyttöön kolmas vaihtoehto dokumenteissa joita kansalaiset täyttävät. Lomakkeeseen voi kirjoittaa sen nais- ja mies- vaihtoehdon ohella. Kolmas vaihtoehto voi silloin olla lomakkeen täyttäjälle helpotus. Syy kolmannen vaihtoehdon valinnalle varmasti vaihtelee vastaajasta toiseen, joka tapauksessa sosiaalinen sukupuoli otetaan silloin huomioon. Tytöt ja pojat valitkoot omia leikkitovereitaan, ja heillä saa olla omia värimieltymyksiä. Lapsen yksilöllisen kasvun kunnioittaminen on kuitenkin tärkeää. Tytöt ja pojat leikkivät eri leikkejä, kyllä. Mutta leikkivät he samojakin leikkejä. Kumpi itse asiassa on oleellisempaa?