Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Ekoinsinööri

Laskeudun männikkörinnettä entuudestaan tuntemattoman suon laitaan. Kohde on suolampare. Paras karpaloaika on juuri nyt, lokakuussa. Tämäkin suo on valitettavasti aikanaan reunoilta ojitettu, joten karpaloita on todennäköisesti vain suon keskellä. Sinne siis. Mutta mitä ihmettä; reunaoja on täynnä vettä. Seuraavasta ojasta ei meinaa päästä yli. Rahkasammal on vallannut elintilaa takaisin metsäsammalilta, joita rämeelle on ojituksen myötä levinnyt. Kasvillisuus on palaamassa kohti luontaista. Kenties lakkakin jo tuottaa satoa. Onko suo ennallistettu? Kolmas ja viimeinen oja paljastaa lorinallaan majavan padon. Vesi lirisee padon yli. Padon takana vedenpinta on kuutisenkymmentä senttiä ylempänä, suunnilleen siinä missä sen suolla pitäisikin olla. Tarkempi tarkastelu paljastaa kaksi lisäpatoa. Majava on nostanut vettä uittaakseen ojia pitkin hakkuuaukolle syntyneestä pusikosta pajuja ja haapoja. Suon laidan patoaltaan lähelle on palannut korpiluonto parhaassa muodossaan. Kauempana entinen räme palautuu kovaa vauhtia taas rämeeksi. Lampareen ympäriltä saa karpaloita. Majavat palauttavat ilmaiseksi ihmisen toimesta lähes tyystin Suomen luonnosta hävitetyn elinympäristötyypin, kosteikot. Kosteikot ovat monimuotoisuuden kehtoja. Kosteissa painanteissa ja pienten vesialtaiden ympäristöissä on tavanomaista runsaammin ravinteita. Siksi siellä on myös enemmän kasvilajeja, vesi- ja kosteikkohyönteisiä ja niitä syöviä pieniä eläimiä sekä suurempia saalistajia. Koko ravintoketju. Kosteikkojen hävittäminen on keskeinen syy myös metsäkanalintujen kadon taustalla. Onneksi ymmärrys kosteikkojen arvosta on heräämässä. Riistanhoitajat rakentavat kosteikkoja vesilinnuille, luonnonsuojelijat ennallistavat soita ja majavat tekevät kosteikkoja kaikkiin ympäristöihin. Tietysti tämä kaikki on näpertelyä verrattuna kunnostusojitusbuumin ja ojitusmätästyksen aiheuttamiin täystuhoihin, jotka jatkuvat yhä joka puolella. Niihin ihmiset on ensin pakotettu ja sitten opetettu – osin valheellisin perustein. Myös majavatulviot parantaisivat niin vesi- kuin kanalintujen poikastuottoa. Samalla vähentäisivät jokien ja järvien tulvat, veden laatu paranisi jne. Majavatulviot ovat mahtavia luontopaikkoja, monimuotoisuuden kehtoja. Olisikohan meillä varaa antaa majavien tehdä ekoinsinöörin töitään? Ne säästäisivät meiltä itseltämme valtavan ennallistamisurakan.