Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Mitä sanoikaan Saarnaaja?

Siitäpä on aikaa, kun viimeksi olen tarttunut Saarnaajan kirjaan. En enää muistanutkaan, kuinka moni tuttu ”lentävä lause” on sieltä kotoisin. Saarnaaja ei ollut kukaan muu kuin itse kuningas Salomo, Daavidin poika suoraan alenevassa polvessa. Vaikka Salomo ehkä kuulostaa vähän, no, sanoisinko vanhatestamentilliselta, monet hänen ajatuksistaan osuvat kohdalleen tänäkin päivänä. Kuulkaapa esimerkiksi tätä: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen”. Entäpä tämä: ”Viranomainen valvoo toista ja ylemmät heitä molempia”. Ei taida byrokratiakaan olla ihan uusi ilmiö. Täältä pesee myös suoraa tekstiä vihapuheen levittäjille ja muille nykyajan raivotautisille: ”Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.” ”Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata”. Tämä jae avautuu ehkä helpoiten meille maatalousalan ihmisille, mutta jutun jujuhan on siinä, että saadakseen jotakin aikaiseksi on uskallettava tehdä ratkaisuja ja ottaa myös riskejä. ”Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin”. Nämä arvoitukselliset sanat saivat minut kaivelemaan muistiarkistojani pohjia myöten. Olen kuullut, että tämä raamatunkohta innoitti aikanaan erään tanskalaisnaisen käynnistämään avustuskeräyksen sodan ruhjoman Suomen hyväksi. Mieleeni kohosi muistikuva hyvin kaukaa. Isä jurnutti puukolla auki metallista säilykepurkkia, joka näytti lapsen silmin suurelta. Äiti selitti, että purkissa oli ruoka-apuna saatua tanskalaista voita. Ihan kuin 3–4-vuotias olisi asian päälle mitään ymmärtänyt. Muistan, miten äiti ja isä maistelivat voita ja sanoivat sen olevan ihan hyvää, vaikka vähän ”erimakuista”. En tiedä, oliko pötikkä edellä mainitun keräyksen tulosta, mutta myöhästynyt kiitos kuitenkin. Lahja tuli tarpeeseen. Annettakoon vielä loppukevennyksenä puheenvuoro Saarnaajalle, jolta löytyy terveellinen näpäytys myös meille parantumattomille menneiden muistelijoille: ”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy”.