Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Vaivaako henkinen kaihi?

Aivan sattumalta törmäsin artikkeliin sokeutumisesta. Sen sortin sokeutta ei korjata silmälaseilla tai kaihileikkauksella. Kysymys on siitä, että ihmiset eivät näe tai halua nähdä, mitä heidän edessään tapahtuu. Sellaisia me olemme, välinpitämättömiä vitkastelijoita. Toivomme, että kaikki kääntyy hyväksi. Sokeus on sukua sille, että tulemme käyttäneeksi itseämme normina ja mittarina. Arvioimme kulttuuria ja eri ilmiöitä oman kokemuksemme kautta. Helposti unohtuu, että on muitakin kokemuksia samoista asioista. Hyvin erilaisia kokemuksia. Hyvin tosia kokemuksia. Kokemukset ovat aina totta. Näin äskettäin Suomessa kirjoitetun pikku näytelmän, jossa aurinko oli valoisa elämän antaja niin kuin se meille on, etenkin näin syksyn tullen. Mutta siirtolaisnäyttelijä ihmetteli roolia, sillä hänen kokemuksissaan aurinko oli tuhoava, polttava voima. Hänen mielestään yö ja kuu kantoivat elämää. Pimeän tullen voi lähteä ulos ystäviä tapaamaan, ilta viilenee, kaste raikastaa ilman, tuoksut saavat voimansa. Hän myös teki näytelmässä liikuttavan eleen: suuteli äidin jalkoja. Se oli hänelle tuttua ja mahdollista, mutta ei meille suomalaisille. En usko, että me pääsisimme kokonaan tästä sokeudesta. Nuoret ihmiset tosin matkustavat paljon ja näkevät monenlaista elämää. Silti heitäkin vaivaa tiedon paloittelu ja pirstoutuminen. Heitä se vasta vaivaakin! Pirstoutuneet muruset eivät auta heitä ymmärtämään, mistä jokin ilmiö on saanut alkunsa. Maailma jää ilman historiaa. Me otamme palovakuutukset ja rokotukset, mutta emme välitä oman yhteiskuntamme palopesäkkeistä tai sairauksista. Hommaa on muutenkin yllin kyllin! Se ei ole historian syy, ettei kaikki mene niin kuin me haluaisimme asioiden menevän. Ihminen on pieni ja mukavuudenhaluinen olento, laiska tutkimaan tarkasti omaa toimintaansa. Eikä sen tutkailu yleensä ole mukavaa puuhaa, se kun paljastaa meissä piilevän natsin tai vastuunpakoilijan, joka ei sokeana pysty ennustamaan tulevaa. Mitä kaksi sokeutunutta voi tehdä? Ainakin he voivat myöntää oman sokeutensa ja yrittää katsoa tarkemmin. Sitten he voivat tarttua toisiaan kädestä ja lähteä tallustamaan eteenpäin. Se on liikuttava ja inhimillinen näky.