Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Mehtäläinen kartanossa

Terkkuja Etelä-Savosta! Kävin siellä syyskuun alkupuolella kiertelemässä kartanoita keskisuomalaisten maa- ja kotitalousnaisten kanssa (tosin he kutsuvat käsittääkseni itseään maa- ja kot’naisiksi, mikä on jotenkin aivan ihanasti sanottu). Olin varannut linja-automatkalle lukemista, mutta maa- ja kot’naiset osoittautuivat sikäli hauskaksi ja puheliaaksi seuraksi, etten ehtinyt juuri lehtiä silmäillä. Lisäksi eteläsavolainen oppaamme kuulutti mikrofoniin mielenkiintoista historiatietoa kartanoiden entisajan elämästä, jota rupesin kuuntelemaan korvat höröllä ja suu ammollaan. Ensimmäisenä pysähdyimme Mikkelissä Tertin kartanossa. Oi, mikä ihana paikka! Tyylikäs kartanon emäntä esitteli Tertin ruusua ja matkailutoimintaa hauskasti savon murteella. Sitten jatkettiin Rantasalmelle, jossa tuntui olevan kartanoita tuhkatiuhaan. Pyyvilän kartanon metsästysmatkailukohde villisikakeittoineen ja kartanon puutarhan kummitustarinoineen teki vaikutuksen. Putkisalon kartanon huikaisevissa kulttuurimaisemissa taasen paimennettiin lampaita. Ah ja voih! Jossakin kohtaa Rantasalmen ja Mikkelin välillä minuun iski yht’äkkinen alemmuuskompleksi ja kartanokateus. Tunsin itseni perin juurin keskinkertaisena keskisuomalaisena varsin mehtäläiseksi. Näimme upeita kartanoita ja kuulimme pitkät litaniat aatelisnimiä ja Suomen historian merkkihenkilöitä värikkäine tarinoineen. Tuo kaikki vieläpä sijaitsi niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Mietin, mitä meillä on. Mustaa mehtää, kivisiä pieniä peltoja ja eri heimojen keskinkertainen yhteensulautuma. Liekö edes yhtään kummitusta. Vaan niin se taitaa olla, että eteläsavolaisille kartanosalit ovat arkisia asioita. Metsän näkeminen puilta on tunnetusti vaikeaa. Onneksi on muun muassa maa- ja kot’naiset, joiden Kulttuuriympäristö näkyväksi -hankkeen puitteissa lisätään yleistä tietoisuutta omista arvokkaista kulttuuriympäristöistä. Tuo Kynä-hanke järjesti kartanoreissunkin ja se kyllä avasi ainakin tämän keskinkertaisen mehtäläisen silmiä katselemaan omia nurkkia uudesta vinkkelistä. Onhan meillä vaikka mitä! Herrasväki on hyvä ja käy peremmälle mehtään.