Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Koulu on kysymysmerkki

Vilkas ja innokas lapsenlapseni aloitti koulun. Kun kysyin, mitä hän ajattelee kouluun menosta, kaveri meni mietteliääksi. – Koulu on jotenkin kysymysmerkki, hän sanoi. Itse toivon, että poika tuntisi olonsa turvalliseksi, että hän kelpaisi kouluun ihan sellaisena kuin on. Ja ettei koulu tukahduttaisi hänen innokkuuttaan tai latistaisi hänen mielikuvitustaan ja leikkimisen taitoaan. Oppimiseen tarvitaan motivaatiota. Se hänellä on. Mutta osaako koulu valjastaa pohjattoman uteliaisuuden ja tutkimisen halun, niin että se vetäisi poikaa vauhdikkaasti eteenpäin koulutiellä? Sillä pienet pojat ovat ongelma. Juuri valmistuneen selvityksen mukaan 10 000 poikaa on meillä syrjäytymisvaarassa. He eivät osaa lukea, tai jos osaavat, he eivät ymmärrä lukemaansa. Lasten välinen kehityskuilu vain levenee. Nyt tarvitaan jo 5–7 vuoden loikka, että päästäisiin yhdenvertaisiin asemiin. Vanhempien on syytä havahtua karuun tosiasiaan; lukutaito ei kulje geeneissä! Lukutaito ei periydy! Luottamus lukutaitoon kasvaa kotona, ymmärtävässä ja lukemista arvostavassa ilmapiirissä. Se on yksinkertainen asia, ei vaativaa teknologiaa. Lasten sanavarasto karttuu, kun lapsille luetaan, heidän kanssaan keskustellaan, lorutellaan ja lauletaan. Mutta niinhän on tehty iät ajat. Ehkä kirja tuntuu liian yksinkertaiselta apukeinolta nykyvempaimien keskellä. Ehkä vanhempien aika ei riitä kirjastoreissuun. Mutta sinne on mentävä nyt eikä myöhemmin! Sitten on jo liian myöhäistä, kun nuori mies etsii työpaikkaa hataralla kirjoitus- ja lukutaidollaan. Professori Välijärven mukaan nuorilla on isoja puutteita perusosaamisessa. Miten nuori pärjää opinnoissa, jos hän ei osaa lukea eikä laskea? Siinä ei pelkkä teknisten vempainten hallitseminen riitä. Autetaan häntä lukemaan. Muuten saattaa käydä niin, että kirjoitus- ja lukutaito jää sadan vuoden pyrähdykseksi. Kirjallisen kulttuurin muinainen kulta-aika oli joskus 1900-luvulla. Nyt tunteita kuvaavat emojit. Poika kuittaa työsopimuksen peukalonjäljellä tai suhauttaa graffitin omaksi merkikseen. Hän ei kutsu sitä puumerkiksi, vaan tunnisteeksi.