Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Karavaanarit liikenteessä

Puolitoista vuotta sitten istuin caravannäyttelyssä esittelyssä olevassa asuntovaunussa ja kuuntelin miesväen ylistäviä kommentteja asiaan liittyen. Siinä sitten vähän yllättävästikin huomasin, että meistä tuli karavaanareita. Mutta enpä ole tuota päätöstä ja vaunun hankintaa yhtään katunut. Pieni kesäkoti kulkee kätevästi paikasta toiseen auton perässä. Parkkiin voi asettautua moniinkin paikkoihin niin luonnonhelmaan kuin leirintäalueelle. On helppo ja kodikas tapa matkustaa, eikä tarvitse kantaa huolta lomareissun seuraavasta yöpaikasta. Polkupyörätkin kulkevat mukana Poksin takana telineessä ja niillä on mukava ajella kohteessa katsellen vaikka kulloisenkin paikan nähtävyyksiä ja tietysti geokätköjä. Karavaanarit näkyvät varsinkin kesäaikaan liikenteessä, sillä meitä on Suomessa yli 100 000. Ulkomaalaisia karavaanareita näkee nykyään paljon, ja määrä on varmasti lisääntymässä. Varsin suosittua hommaa siis. Useasti kuulee karavaanareita moitittavan liikenteen hidastajiksi ja tientukkeiksi. Toisaalta ymmärrän nuo moitteet, sillä vauhti on pidettävä vaunun kanssa sopivan alhaisena. Mutta kyllä fiksu karavaanari vetää kulkupelinsä tiensivuun, jos perään alkaa muodostua jonoa. Tätä vaan eivät kaikki autoilijat aina malta odottaa. Heti asuntovaunun nähdessään on välittömästi päästävä siitä ohi. Ei välitetä keltaisesta viivasta tai vastaantulevista autoista; ohi on päästävä ja vielä pilliä soittaen sekä kansainvälisiä käsimerkkejä näyttäen. Ja risteyksessä pitää ilman muuta pyrkiä ajanmaan yhdistelmän eteen välittämättä siitä, että tämä joutuu ehkä rajustikin jarruttamaan. Näitä vaaratilanteita sattuu valitettavasti turhan useasti. Muistetaanpas siis, että maltti on valttia liikenteessäkin. Niin ja se karavaanari on kaikkien kaveri, kansainvälisen käsimerkin voi korvata vaikka iloisella kädenheilautuksella.