Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Me selviytyjät

Niin ihanan aurinkoisia kuin lapsuuteni kesämuistot ovatkin, niiden taustalla jytkyttää herkeämätön työn ja kiireen syke. Me lapset elimme mukana aikuisten aherruksessa ja osallistuimme kykyjemme mukaan. Pienimpien kohdalla työn ja leikin välinen ero oli vain veteen piirretty viiva. En ollut kolmea, neljää vuotta vanhempi, kun tuiki tärkeä työtehtäväni heinäpellolla oli seipään alimman tapin asettaminen. Ylemmäs en ylettynyt. Heinäkasan polkijaksi ladossa sen ikäinen kelpasi jo mainiosti, samoin kärpästen hätistelijäksi äidin lypsäessä. Eräänä hiukan myöhäisempänä kesänä 4H-kerholaiset veljeni innostuivat kasvattamaan porkkanaa myyntiin ja koko armas suvi kului kasvimaalla kyykkiessä. Ainakin se aika, mikä heinätöiltä ja muulta pakolliselta ohjelmalta liikeni. Usein olin salaa hyvilläni, kun joku rankka ukkoskuuro pakotti porukat katon alle tauolle. Muistaakseni juuri sinä kesänä vanhin veli viihdytti meitä nuorempiaan pitkällä jatkokertomuksella, joka eteni päivittäin noin kymmenminuuttisen pätkän kerrallaan. Yleensä kokoonnuimme satusedän ympärille iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta joskus myös päivällä sateen keskeytettyä työt. Etenkin ukkosen jyrinä toi rutkasti lisäjännitystä ilmankin vertahyytävään tarinaan. Myöhemmin satuin lukemaan kirjan, jonka juoni ja henkilögalleria muistuttivat epäilyttävästi veljen kesäjännäriä, mutta mitäpä tuosta. Ainakin ikäluokkani oppi sisäistämään sen totuuden, että elämä eletään elämän ehdoilla ja työtä on tehtävä, vaikka ei yhtään huvittaisi. Mitalin toinen puoli on siinä, että moni meistä joutui kantamaan liian suurta vastuuta ja tekemään ikäänsä nähden liian raskaita töitä aivan liian varhain. Heiveröiset tytöt nostelivat monikymmenkiloisia maitotonkkia ja tuskin kouluikäiset pojat taiteilivat traktorin pukilla. On sanottu, että siihen aikaan suojelusenkelit paiskivat töitä kolmessa vuorossa. Toki vahinkoja sattui, mutta ihmeen vähän siihen nähden, kuinka vähin varotoimin ja olemattomin turvajärjestelyin porskutimme läpi sen superseikkailun, jota lapsuudeksi kutsutaan. Hyvä me, olemme melkoisia selviytyjiä!